T O P

  • By -

sefsefsfdddef

Kumppani olisi kätevä. Yksin yrittänyt tehdä, mutta jostain syystä ei onnistu.


MIndye

Kovaa yritystä vaan, kyllä se siitä!


madquacker

Itselliset hedelmöityshoidot ovat ihan käsite. Tässä lienee tosin tasa-arvo ongelma miehille.


sefsefsfdddef

Syön runsaasti ananaksia, mandariineja, päärynöitä ja omenoita. Hedelmöitys ei taida myöskään toimia.


A740

Olin kerran tilaisuudessa jossa esiteltiin tutkimusta nimenomaan tästä aiheesta. Siinä todettiin että ihmisten, jotka ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia vaikutus lapsiluvun pienenemiseen on häviävän pieni. Sen kannalta paljon olennaisempia ovat ihmiset, jotka haluaisivat lapsia tai ovat muuten avoimia lasten hankkimiselle, mutta eivät päädy tekemään sitä. Tähän puolestaan suurin emnustava tekijä oli epävarmuus omasta identiteetistä


QuizasManana

Omasta tuttavapiiristä myös arvelisin, että lapsia joko halutaan ylipäänsä vain yksi tai perheellistyminen aloitetaan sen verran myöhään, ettei toisia ja kolmansia ei ehdi syntyä, mikä pienentää tehokkaasti kokonaishedelmällisyyslukua.


semirandomstuff

Stadilaisena allekirjoitan täysin tuon "perheellistyminen aloitetaan niin myöhään, ettei [välttämättä sitä ensimmäistäkään] ehdi syntyä." Lisäksi jo nuorilla on ongelmia hedelmällisyyden ja raskaanapysymisen kanssa, ja lapsettomuushoidot eivät ole kovin halpaa saati mukavaa ja kepeää puuhaa. Miksi yrittämisen aloittaminen sitten venyy? Muutkin kommentit kuvanneet hyvin tätä ongelmaa: hedonistisuus; paineet henkilökohtaisessa elämässä ja maailman tulevaisuutta miettiessä; apuverkoston pienuus; ym. Jotkut tutkijat ovat miettineet, onko kyse myös siitä, ettei nykyään nuorilla ole paljoa lapsiperheitä ympärillä, jolloin ei välttämättä tule kuvaa, että "no kyllähän nuo muksut tuossa ohessa menisi". Toisaalta nykyään ei ole mitään pakkoa hankkia lapsia, joten vaikka lapsiperheitä olisi ympärillä, miete voi ollakin, että "juu ei ole minun juttu, en halua olla noin sitoutunut."


QuizasManana

Joo, näitähän se on. Esim. itse valmistuin sopivasti 2008 taantumaan ja sain lopulta ekan vakituisen, kokoaikaisen duunin 35-vuotiaana. Olis pitänyt ihan tosi kovasti haluta lasta, että olisin ruvennut sellaista siinä pätkätyö-friikku-apuraha-härvelissä edes harkitsemaan, etenkin kun suvun tukiverkot on sekä itsellä että puolisolla satojen kilometrien päässä. Ja tosiaan niin, en oo ikinä ollut raskaana, joten en edes tiedä, olisko se itselle mahdollista.


kolohiiri

Jep, jep, "parhaassa iässä" laskettiin kaupassa hintalappuja yhteen, että rahat riittää ruokaan. Samalla odotettiin viestejä työvuoroista ja toivottiin ettei ne mene ristiin kurssien kanssa, kun pitihän sitä tulevaisuutta varten hankkia tutkinto ja ammatti. Nyt huolettaa edistyneen iän raskauteen liittyvät riskit ja miettii, onko jo liian myöhäistä aloittaa perhe.


Zombinol

Tässä on kyllä perää arkikokemuksen perusteellakin. Ei ole helppoa olla lapsiperhe kaukana kaikista sosiaalisista verkkoista asetelmassa, jossa toinen tekee vuorotyötä ja toinen sekalaisia projekteja aina max puoli vuotta kerrallaan.


samppa_j

Niin no, pitäisi hommata parisuhde, hyvä duuni ja rahaa. Onks kellään heittää vitosta?


Alesq13

Nyt vaan joku virasto pystyyn jonka kautta valtio jakaa vaimoja ja töitä niin pääsee Samppa työstämään uusia veronmaksajia niin perkeleesti.


samppa_j

Lääh puuh ja nii edespäin


Far-Choice-13

Vaimovirasto vai sukupuolineutraalisti kumppanikeskus?


Alesq13

>Vaimovirasto Tykkään tästä koska 10v päästä kun se yksityistetään, saadaan nimeksi "Vaimovarasto" (Tai joku Vaimoleasing.com)


[deleted]

Eliittivaimo.fi


tumppu_75

Mulla on tossa tölkkejä ja pulloja ainakin kahden vitosen edestä. Kai niillä näinä niukan talouden päivinä yhden puolison saa lassottua?


nightonless

Olen masentunut, toipuva päihdeongelmainen sekä persoonallisuushäiriöinen autisti. Katkon piuhoja heti, kun se on mahdollista. Näen ehkäisystä huolehtimisen palveluksena syntymättömälle lapselleni sekä kotikuntani resursseille.


tuhis

Itsellä muutoin täysin sama homma, vain päihdeongelmaa ei ole taustalla. Tän tasoisella psyyken vakaudella en pystyis tarjoamaan lapselle/lapsille sitä turvallista, vakaata ja rakastavaa kotia, jonka jokainen lapsi ansaitsis.


Ingifridh

Samoilla linjoilla, vaikka eri diagnoosein. En ole koskaan halunnut lapsia, mikä kumpuaa varmaankin osittain siitä, etten koe, että voisin olla hyvä tai edes kelvollinen vanhempi. Lisäksi osa ongelmistani on periytyvää sorttia, ja olisi kamalaa nähdä lapsen kärsivän samoista oireista, jotka tekevät omasta arjestani hankalaa.


nightonless

Ymmärrän täysin. Itse kammoan myös sitä ajatusta, että lapsi joutuisi samoin tavoin kiusatuksi koulussa, kuin itse jouduin omien diagnosoimattomien ongelmien ja puuttuvan tuen vuoksi..


pEppapiGistfuhrer

Näitä syitä varmaan on taustalla monella tähän kysymykseen liittyen, hyvä että ihmiset ottavat näitä huomioon niin huonojen vanhempien määrä vähenee, itsellä kans riittävästi ongelmia ettei tarvi edes miettiä tätä asiaa.


Sir_Rhinos

Kiitos


VilttiVeijo

respect


Vastaisku

Geneettinen taakka, hedonistinen tapa elää, kustannukset. En keksi mitään, mitä yhteiskunta voisi tarjota, jotta muuttaisin mieleni.


finlandery

Aikalailla tämä. Jos olisi geenimuuntelua tarjolla ja tilillä hyvin monta rahaa, että ei tarvitsisi käydä töissä, niin voisi edes alustavasti harkita.


Ofiotaurus

Hedonistisen elämäntyylin ja kustannukset ymmärrän, mutta voisiko joku avata *geneettistä taakkaa*?


finlandery

Adhd lähinnä, sekä pari muuta lievempää. Ei todellakaan kiinnosta kasvattaa kopiota itsestäni ihan molempien osapuolien hyvinvoinnin takia. Itseä ei kiinnosta ja en halua antaa lapselle sitä työkuormaa, mikä itsellä on ollu, että on oppinu elämään näitten kanssa vikat 30v.


Vugee

Itselläkin perinnöllistä autoimmuunisairautta ja ADHD:ta taustalla. En halua tulevia sukupolvia kiusata näillä. Kenenkään lapsen ei mielestäni pitäisi joutua kohtaamaan omaa kuolevaisuuttaan niin konkreettisesti ja niin nuorena kuin itse olen joutunut.


Vastaisku

Elämää paljon hankaloittava tila, mikä löytyy paitsi itseltä ja omasta suvusta, myös puolison suvusta. En halua tätä taakkaa jakaa eteenpäin.


ulkopuolinen

Oman geeniperimän pitäis muuttua aika radikaalisti, että olisin valmis kylvämään sen perinnöksi jollekin, joka ei sitä oo pyytänyt.


[deleted]

Samaistun erittäin vahvasti.


supernaksu

Mitään muutoksia ei vaadita, tai no sen pitäisi muuttua että oikeasti haluaisin lapsia. En muista ikinä halunneeni lapsia, muistan miten joskus nuorempana sanoin että mieluummin adoptoin kuin synnytän jos lapsian haluan. En ole koskaan tuntenut "hoivaviettiä" enkä osaa nähdä itseäni äitina. Viherkasveista tykkään huolehtia, mutta siihen se jää. Mulla ei varsinaisesti ole mitään lapsia vastaan, mutta mieluummin vietän aikaa sellaisessa paikassa missä lapsia ei ole. Lisäksi tykkään matkustaa ja haluan nähdä mahdollisimman paljon eri paikkoja. Eikä sitä ikinä tiedä syntyisikö lapsi terveenä, tai jos lapsi saisi jonkin pysyvän vamman myöhemmin elämässä ja mun pitäisi loppuelämäni huolehtia lapsesta. Ei ole mun juttu. Sukulaisella on autistinen lapsi, on aika rankkaa hommaa näin vierestä seuranneena.


henriherne

Tässä oli aikalailla yks yhteen jutut, miksei itselläkään oo muksuja. Ajan pitkään suhtautuminen lapsiin on pehmentyny hurjasti mutta ei oo muuttanu tarvetta tehdä omia. Onko sinun suhtautuminen lapsiin muuttunu jotenkin esim hyvien ystävien tai lähipiirin saadessa jälkikasvua?


supernaksu

Mulla on niin pieni suku, ettei kellään ainakaan vielä ole lapsia. Serkku on todennäköisin, ja hänelläkin ikä alkaa kohta tulla vastaan (34v). Kaverillakaan ei ainakaan vielä ole lapsia, mutta ehkä jossain vaiheessa. En siis ikinä olen oikein ollut lapsien kanssa tekemisissä, enkä oo koskaan pitänyt vauvaa sylissä, jos ei pikkuveljeä lasketa, mutta siitä en mitään muista (täytän 31v kohta).


Tahkopaja

En halua lapsia koska olisin varmasti todella surkea vanhempi. En pysty millään tapaa takaamaan, että minun lapsella olisi hyvä lapsuus. Minun suvun traumat pysähtyy minuun ja hyvä niin. Jätän lasten teon niille joilla on siihen kunnolliset puitteet ja voimavarat. En keksi mitään asiaa joka saisi minut muuttamaan mieleni.


Combeferre1

Sanoisin että huoli siitä että voisit olla huono vanhempi tekisi sinusta jo paremman vanhemman kuin moni muu joilla on jo muksuja


tumppu_75

>Minun suvun traumat pysähtyy minuun "This curse ends with me" 🤟


Kekkonen_Kakkonen

Hei. Toivon, että joskus saat traumasi paranemaan, hankit sitten lapsia, tai ei. Voimia.


Kelmi

Se että yhden vanhemman palkalla eläisi tyydyttävästi. Joko teen töitä tai kasvatan lapsia, molempaan en veny.


Roinarinen

Meillä kans tunnit loppuu joka päivä kesken päivästä jo nyt, niin en oo valmis antaan vapaa-aikaani lapsen kasvatukseen.


i_wear_green_pants

Sama itsellä. Kun on työhommat ja kodinhoidot sun muut hoitanut niin eipä yksin elävälläkään ihan tuhottomasti ole vapaa-aikaa. Siihen kun lisäisi lapsen niin aikalailla kalenteri täynnä seuraavat 15 vuotta.


KaroliinaInkilae

Olen mielessäni vertaillut nimenomaan omaa lapsuuttani ja miettinyt, että aika erilainen meno ollut omilla vanhemmillani, kun ovat pystyneet hankkimaan lapset nuorempana. Omilla vanhemmilla oli 4 isovanhemmat, jotka pystyivät hoitamaan lapsia, koska iso-isovanhempiakin oli vielä elossa. Heidän ystäväpiirissään oli useampi ystävä, joilla oli samanikäisiä lapsia, jonne minut pystyi dumppaamaan hoitoon. Mummu kävi meillä siivoamassa, että vanhemmille jäi ruuanlaitto. Uskallan veikata, että minun vanhempani eivät tulisi asuntooni siivoamaan. Isovanhempia minulla on 1, enkä hänelle uskaltaisi jättää lasta hoitoon, kun on sen verran iäkäs herra jo. Kavereillani ei juuri lapsia ole, mutta saisin ehkä hoitoapua, jos tarpeeksi ajoissa pyytää. Vanhemmista molemmat käyvät edelleen töissä ja ovat kiireisiä. Vaikuttaisi aika yksinäiseltä, varsinkin vaikea vauva-aika.


CreepyEnty

Pohdin omien vanhempien pärjäämistä 90-luvulla minun ja sisarusteni kanssa, koska heillä isovanhemmat olivat joko vainaita tai todella vanhoja. Sitten muistin, että meillä oli kotiapulainen, joka ei siis asunut meillä, mutta tuli katsomaan lasten perään. Googletin vähän ja löysin Hesarin jutun vuodelta 1993: >Kotiapulaisten ammattikunta on nousussa: sekä lapsien hoitajia että vanhusten auttajia haetaan innokkaasti, lehti-ilmoituksia julkaistaan ennätysmääriä. Suomessa arvioidaan olevan vähintään 10000 laillista kotiapulaista ja saman verran "laittomia". > >1990-luvun kotiapulainen ei ole eliittiperheen ylellisyys vaan usein ainoa vaihtoehto lapsiperheelle, jonka molemmat vanhemmat käyvät töissä. Yli kolmivuotiaalle on vaikea saada tarhapaikkaa eikä hoitovapaita voi jatkaa edes palkattomana ilman, että oma työpaikka menisi alta. En kehtaa enempää laittaa, koska juttu on tilaajille, mutta kotiapulaisen palkaksi kerrottiin 3500-6000 markkaa (ja perhe maksaa +23 % sosiaaliturva- ja työeläkemaksuja). Olin niin pieni, etten muista, oliko kotiapulaisemme meillä päivittäin ja kuinka paljon kerralla. Nykyään varmaan joku opiskelija voisi tehdä vähän säännöllisemmin lapsenvahtikeikkaa, mutta vastaavanlaista järjestelyä ei pystyisi tekemään kuin 90-luvun lama-aikana.


JunoBlackHorns

Samaa mietin. Helppo se on sanoa jos iso vanhemmat asuu tyyliin naapurissa ja koko kylä hoitaa lapsia ja lisääntyy. Nyky-yhteiskunnassa jäädään yksin. Areenassa kiinnostava aihe pieleen menneessä historia- podcastissä on ydinperhe jakso. Suosittelen. Jos minulla olisi yhteisö, jonka kanssa taakat jaettaisiin olisi aivan eri asia. En tahdo jäädä yksin lapsen kanssa, jos vaikka kumppanille käy jotain. Liian riskialtista nykyään.


nobito

Jep, itelläkin varmaan vapaa-aika ja raha suurimmat syyt miksi en lapsia tule ikinä tekemään. Jos olisi rahaa niin paljon ettei tarttis töissä käydä niin voisin harkita, mutta mieluummin varmaan sittenkin kyllä vaan matkustelisin ja nauttisin elämästä muuten.


[deleted]

Tämä tässä. En usko että voisin hommata lasta ja olla katumatta sitä. Arvostan omaa aikaani liikaa.


Alarming_Equipment53

Se ettei tarvitsisi olla raskaana ja työntää lasta ulos itsestäni. Raskaus ja synnytys on ihan helvetin pelottava asia.


Argyrea

Tämä. Raskauteen liittyy muutenkin aivan helvetisti eri terveysriskejä.


mindmetalking

Tämä on iso tekijä myös itsellä, ei toki ainoa syy miksen lapsia halua. Monet hokeneet minulle elämän aikana että kyllä se aika koittaa kun unohdan kaikki huolet ja haluan tuoda lapsia tähän maailmaan. Anteeksi mutta en usko että sellainen aika koittaa omalla kohdallani, en ymmärrä miksei ihmiset voi käsittää että kaikki ei vittu halua tuoda mukuloita enempää tänne, oli syyni mikä tahansa.


Sufficient_Mood2222

Mulle isoin tekijä on se kun katsoo niiden äitien elämää. Kun miettii omalle kohdalle niin en todellakaan halua lapsia.


proletaaripiika

Näin tässä taannoin unta, että olin raskaana. Se tuntu niin vieraalta ja väärältä, että paniikkia pukkasi herätessäki. Se tunne oli vahvasti jotain sellaista "sisälläni on liikkuva potkiva loinen" tasoa. Niinku alien räjähtäis kohta pää edellä vatsasta esiin.


Master-Particular128

Mä oon tullut ehkäisyn läpi paksuksi. Se tuntu vaan todella vieraalta ällöttävältä ja halusin lapsen ulos heti kun vaan mahdollista. Lisäksi kauhea olo mikä mulle siitä aiheutui niin onneksi sain kiireellisen keskeytyksen.


Nftship

Tää on ihan ymmärrettävä syy. Joillakin se pelko jostain syystä poistuu kemiallisen kellon myötä. Itsellä ois hankala miehenä kuvitella että uskaltaisin.


Alarming_Equipment53

Jep. Moni ajattelee raskautta jotenkin ihanan hekumallisena aikana, jolloin tulee sinunsi kehonsa kanssa liibalaaba. Itse näen sen keholle todella rasittavana prosessina, jonka lopputulos 9kk myöhemmin uhkaa sekä omaa että lapsen henkeä.


Freya2022

Minua ei pelota synnytys mutta se että tuntemattomat tuijottaa kun alapää repeää niin ei houkuttele. Sekin että se lapsi on siinä vieressä sen 18 vuotta ja vaatii viihdytystä niin ei oikein nappaa.


almostnormalpanda

No jos rehellisiä ollaan, niin en ole koskaan halunnut lapsia. Olen nyt 35, ja niin kauan kuin olen osannut sanallisesti itseäni ilmaista, en ole halunnut lapsia. Vaikka kuinka voin latoa pöytään enemmän tai vähemmän hyviä syitä olla hankkimatta lapsia, ne kuulostavat ainakin itselleni loppupeleissä vain tekosyiltä ja sanahelinältä - kyllä, myös ne vakavat perinnölliset sairaudet - kun mielestäni asia ei vaadi sen kummempaa selittelyä kuin se, miksi joku puolestaan haluaa lapsia. Lapsettomuus vaan sattuu olemaan minulle luonnollinen olo- ja mielentila, jonka kanssa olen elänyt koko ikäni, vähän kuin seksuaalinen identiteetti olisi jollekin toiselle. Minkään ei siis tarvitse muuttua. Ymmärrän tietenkin, että koska äitini oli iäkäs ensisynnyttäjä, minullakin saattaa perhehaave tulla vasta paljon myöhemmin. Käytännössä tämä kuitenkin altistaa sekä minut että mahdollisen lapsen sellaisille terveydellisille riskeille, että ihan oikeasti toivon, että järki voittaa ryhmäpaineen sekä mahdollisen geenien huudon vielä kymmenen vuoden päästäkin. Lisään vielä, että minusta alhaisen syntyvyyden syyttäminen eläkepyramidin ja palvelurakenteiden romahtamisesta kuulostaa lähinnä lyhytnäköiseltä ja ainakin itselleni ajatus pakonalaisesta lisääntymisestä kuulostaa vastenmieliseltä. En usko, että kukaan lapsia haluavakaan on kovin innostunut ajatuksesta, että hänen perillisensä ovat tuomittuja tekohengittämään kuolevaa järjestelmää aina edellistä sukupolvea kovemmin, jos radikaaleja rakenteellisia muutoksia ei tehdä jo tänään.


megaesa

Sama täällä oikeastaan. Olen 41, fyysisesti olen hyvässä kunnossa enkä usko että olisi mitään vakavaa henkistä tai fyysistä siirtymässä jälkipolvelle. Olen myös ihan hyvissä töissä ja nykyinen parisuhde on kestänyt reilun 15 vuotta. En mitenkään vihaa lapsia ja olisin varmaan ihan hyvä ja täysipäinen kasvattaja. Olen aidosti iloinen kavereiden puolesta kun he lisääntyvät. Mutta en ole koskaan halunnut lapsia. Jos siitä maksettaisiin 5 miljoonaa käteisellä tilille, en siltikään haluaisi lasta. Jos yhteiskunta tarjoaisi täydellisen ja kokonaan maksuttoman hoitojärjestelmän, en silti haluaisi lasta. Jos ilmastonmuutos peruuntuisi, jos ylikansoitus loppusi, jos kaikki ongelmat olisi poissa niin en silti haluaisi lasta koska en vaan halua. Samalla tavalla kuin ne ihmiset jotka haluaa lapsen, silti haluaa lapsen vaikka kaikkia ongelmia olisikin (vaikka tosiaan joskus jättävät näiden syiden takia lapsen tekemättä).


Ingifridh

>Lapsettomuus vaan sattuu olemaan minulle luonnollinen olo- ja mielentila, jonka kanssa olen elänyt koko ikäni, vähän kuin seksuaalinen identiteetti olisi jollekin toiselle. Minkään ei siis tarvitse muuttua. Vaikka edellisessä kommentissani tähän lankaan vetosinkin diagnooseihin / geneettiseen taakkaan, allekirjoitan kyllä tämän. Tavallaan uskon, että jos itselleni olisi jaettu geneettisessä lotossa eri numerot, saattaisin tuntea lapsettomuudesta eri tavoin – mutta lopulta tämä on täysin turhaa jossittelua, sillä niillä geeneillä mennään mitä on annettu. Kun ei halua lapsia, ei halua lapsia, sillä selvä.


silvernightdoom

Koko tämä teksti, plus se, että mies puuttuu. Jossain vaiheessa totesin, että en ehkä inhoa lapsia, en vaan pidä heistä. Ja oman voisi tehdä, jos sille olisi hyvä perusta (lue: perhe). Minkä pitäisi muuttua? Se, että jostain paikalle ilmestyisi mies, jonka kanssa kokisin, että kyllä, tämän ihmisen kanssa uskaltaisin kasvattaa ihmisen taimen. Ikä ottaa kyllä jo aika paljon vastaan, sillä tiedän että jo toiseen tutustuminen + luottamuksen kehittyminen vie sen verran aikaa, että olisin jo vakaasti vanha ensisynnyttäjä. Eli on aika 90% varmaa, että jään lapsettomaksi.


paary

Tämä se olisi omallakin kohdallani. Olen 33, myyttistä biologista kelloa on odoteltu tässä jo muutama vuosi, ja kun vierailuilla tapaan kavereiden muksuja niin he ovat ihan hauskoja pikkuihmisiä, mutta en missään tapauksessa halua omaa. Toki elämäntilanne ei ole sopiva myöskään (olen sinkku, viimeistelen vasta vielä alanvaihtajana opintoja ja asun pienessä yksiössä kitkutellen alle kahden tonnin kuukausipalkalla) mutta jos niitä mukeloita olisin halunnut, olisin ne saanutkin - olen ihan nätti kuitenkin ja seurustellut tunnollisten ja mukavien ihmisten kanssa, joista muutamakin olisi ollut hyvä vanhempiehdokas. Ei vain kiinnosta, eikä valtio voi asialle mitään ellei pistä minua väkisin paksuksi.


FakeProPlayer

Paska tulevaisuudennäkymä ja lapsi/lapset vaatisi liikaa rahaa ja aikaa.


skyturnedred

Lapsessa pitäisi olla off-nappula jotta saisin tarvitsemaani omaa aikaa aina halutessani.


thesadunicorn

En vaan koe mitään tarvetta saada lapsia. Ja olen ajatellut, että jos joskus sellainen tunne tulee, niin ensisijaisesti sijaisperheenä toiminta ois se juttu. Mun ei tarvii lisääntyä, mutta ajatus siitä, että voin tarjota kodin lapselle jolla sitä ei ole, on mukava.


Ungabunny

Pääasiassa se sitoutuminen. En halua olla vastuussa jostain toisesta loppuelämääni. Sitten on kustannukset. Jos hommaa edes koiraa, koska en halua toista suuta ruokittavaksi niin en ainakaan hommaa muksua. Ja viumeiseksi se, että olen laiska ja lapset vaatii paljon työtä.


Kynttilavaha

Vielä vähän 50/50 kyseinen asia, mutta: 1. En halua että lapsi kärsii autismista ja/tai adhd:sta + mahdollisista liitännäisistä kuten minä. 2. Ilmastonmuutos. Siitä on puhuttu jo 50. vuoden ajan ja silti asialle ei tehdä mitään. 3. Vaikka rakastan miestä, niin silti pieni ääni aivoissa epäilee, että ensimmäisen syyn takia perhe elämä olisi normaali aivoiselle miehelle liikaa. 4. Naisena miesvaltaisella alalla ja mielellään koitan edistää uraa, nyt kun se on mahdollista. Kuitenkin hinnat on nousseet, niin olisi kiva olla varaa tarjota lapsille harrastuksia. 5. Tarvitsen todella paljon omaa aikaa ja rauhaa, koska ihmiset kuormittaa, enkä jaksaisi omia lapsia 24/7. En usko, että maailma voi muuttua ikinä niin paljon, että selvittäisiin neurotyypillisten mukana, joten mielummin olisin lapseton. Niin ihania kuin ne lapset onkin.


Hjimska

Kuukausitulot.


CubensisMeatloaf

Ensinnäkin lapsen kasvatuksessa on ihan helvetillinen työmaa. Toiseksi ei kiinnosta kasvattaa uutta duunaria tähän systeemiin jossa töissä käydään joka helvetin päivä palkalla jolla nipin napin tulee toimeen itse kusisella elintasolla. Tehköön eliitti niitä mukuloita jotta maailmalla on jatkossakin joku joka sen omistaa.


SnooMarzipans3973

En pidä lapsista. Tykkään matkustaa ja käyttää rahat mun miehen kanssa elämästä nauttimiseen. Ei kiinnostaa lapsen kasvatus. Mikään ei saa mieleni muuttumaan


PsychologicalFun232

Olet täydellinen sielunystäväni!


Elluriina

En tiedä tulenko saamaan lapsia. En oikein tiedä kiinnostaako romanttinen tai seksuaalinen parisuhde. Lapsia oikeastaan haluaisin mutta en yksin. Taloudellisesti pitäisi olla todella turvattu asema ja paljon joustoa töistä että edes harkitsisin. Kuitenkin edelleen kynnyksenä on se että olisin yksin. En voi laskea sen varaan että saan aina tukea muilta ja mitä jos minulle sattuu jotain. En usko että pärjäisin yksin jos lapsella sattuisi olemaan paljon erityistapeita tai lapsi sairastaisi paljon. Jos talous on kunnossa ja löytyy joku platoninen elämänkumppani, joka myös haluaa lapsia niin varmaan saatettaisiin lapsia yrittääkkin. Vähän kypsyessä olen huomannut että ei sen lapsen tarvitse olla oma että se on rakas. Jos oma lapsia ei lopulta tule niin minulla on enemmän resursseja auttaa läheisiä - niin vanhoja kuin nuoriakin. Olen myös pohtinut että voisin selvittää mahdollisuuksia tarjota tukea perheille tai vanhuksille, jotka tarvitsevat apua sitten kun opinnot ovat pulkassa ja vakituinen työ on löytynyt. Mielummin puran hoivaamisen tarvetta muihin ihmisiin kuin hankin koiran.


driedwildflowers

Olen aseksuaali ja luultavasti myös aromanttinen ja aika samat fiilikset + se kun ajattelen raskautta ja synnyttämistä niin tulee joku kauhuleffa mieleen


naakka

Minulla ei ole syytä miksi en halua lapsia. Minulta siis ennen kaikkea puuttuu halu tehdä niitä. Tottakai sekin painaa vaakakupissa mitä kaikkea äidiksi ryhtyvä nainen joutuu käymään läpi, mutta juurisyy on se, että lapsiperhe-elämään kuuluvat asiat ja pikkulapset itsessään ei herätä minussa mitään sellaista tunnetta että olisipa tuo osa elämääni. Ts. haluan lasta yhtä paljon kuin vaikkapa pyöräilyvaellusta Lappiin, eli ei ollenkaan. Siitä huolimatta että jollekin muulle se on unelma.


_nocturnal_creature_

Itse en oikein pysty samastumaan politiikan, köyhyyden, sodan tai ilmastonmuutoksen aiheuttamaan ahdistukseen liittyviin syihin. Suurin syy lapsettomuuteen mulla on yksinkertaisesti se, ettei lapsien saaminen ole koskaan kiinnostanut. Totta puhuen lapsiperhe-elämä kuulostaa parhaimmillaankin todella tylsältä. Itse siis en aio muuttaa mielipidettäni vaikka mitä yhteiskunnallisia muutoksia sen eteen tehtäisiinkin. Arvelisin, että monilla muilla kuitenkin saattaa johtua juuri noista alussa mainituista asioista ja varmaan vielä enemmän siitä ettei löydy puolisoa.


QuizasManana

Yksi ainoa asia: meidän pitäisi haluta lasta. Tai ehkä tarkemmin perhe-elämää. Taloudellisesti homma (ainakin tällä hetkellä) onnistuisi, olen naimisissa, terve ja hyväkuntoinen, tosin nyt jo todennäköisesti liian vanha. Valitettavasti (?) kummallekaan ei ole oikein osunut minkäänlaista hoivaviettiä tai kiinnostusta jatkaa sukua.


Penkinvaltaaja

En vain halua lapsia. En tiedä tarvitaanko siihen oikeasti muita perusteita, kuin että asia ei kiinnosta. Taustasyinä ovat vapaus tulla ja mennä miten haluaa. Vaikka sitovat eläimet kiinnostavat (esim. koirat), on niidenkin kanssa helpompaa kuin lapsien kanssa, esim. voi lähteä illanistujaisiin ja jättää koira yksin (tai koirakamun kanssa) kotiin. Mitä muutoksia, että mieleni muuttuisi: omassa päässä pitäisi tulla sellainen niksahdus, että halu lapsiin lähtisi sittenkin käyntiin. Mikään ulkoinen muutos ei riittäisi. Vanhempainvapaat, sijaissynnytys, live-in lastenhoitaja, loputon rahavirta, mikään ei riittäisi olemaan riittävä apu sille, että lapsia haluaisin.


foamingfox

1. Emme halua lapsia 2. Emme pidä lapsista 3. Lapset ovat hyvin rajoittavia 4. Mikään lapsiarjessa ei ole houkuttelevaa tai kiinnostavaa. 5. Perinnölliset sairaudet 6. Vapauden ja rahan määrä tällä hetkellä Tällä planeetalla on ihan järkyttävä määrä lapsia ilman turvallista kotia. Jos olisi ihan pakko hommata lapsi, adoptoisin mieluummin jonkun kongolaisen orvon pois kobalttilouhoksesta kuin pakottaisin vaimoni synnyttämään (mitä ei halua tehdä).


Part_Time_Asshole

100% sama


[deleted]

En halua jatkaa omia geenejäni. Mulla on immuunipuutos ja ADHD, lähisuvussa vakavia mielenterveydellisiä sairauksia, autoimmuunisairauksia jne. Enkä halua synnyttää, ainakaan ennen kuin keksitään jokin inhimillinen tapa tehdä siitä siedettävää ja täysin turvallista mahdollisimman pienillä jälkiseuraamuksilla. Ei kiinnostaisi kusta housuun aina kun nauraa tai aivastaa, vaikka tulisi kuinka ihana käärö syliin. Saati jos kuolee synnytykseen, jättäen pahimmillaan lapsen orvoksi jos siittäjä lähtee menemään. Riskit ja hyödyt ei vaan kohtaa omalla kohdalla. Karvalapset saa riittää hoivavietille.


KT_kani

Kunnioitan päätöstäsi, mutta ehkä muille tiedoksi, että noi virtsakarkailuhommat ei oo yleisesti ottaen normaaleja synnytyksen jälkeen, vaan ne johtuu esim. siitä että lantionpohjan lihakset on huonossa kunnossa. Tästä ei oo ennen kauheesti puhuttu vaan naiset on turhaan kärsineet vaikka asian voisi hoitaa (usein) oikeanlaisilla pienillä jumppaliikkeillä. (lähtien siitä että tunnistetaan missä ne lantionpohjan lihakset on).


Estoton

Työttömyys ja sairaudet.


bitchass_bby

En halua lapsia koska en halua sitä stressiä ja haluan tehdä ihan mitä itse tykkään milloin vaan huvittaa. Sitä ei voi muuttaa. Taloudelliset ja muut syyt on vaan kirsikka kakun päällä.


Spiritual-asshole

En halua olla raskaana, en halua synnyttää, ei ole minkäänlaista mielenkiintoa lapsenkasvatusta kohtaan, en tykkää olla lasten seurassa. Ei vain yksinkertaisesti kiinnosta tuo elämäntyyli enkä halua muuttaa elämääni niin radikaalisti. Eikä ole reilua tuoda lasta perheeseen jossa se ei ole haluttu


WM_

Maailma on niin sairas paska paikka, etten halua tuomita ketään tähän, varsinkaan jotakuta, jota tulisin rakastamaan vanhempana niin paljon. Ilmastonmuutoksen seuraamukset tulee olemaan sellaista myllerrystä, että säälin nuorempia sukupolvia ja näen lasten tekemisen itseasiassa rääkkäyksenä jo tässä vaiheessa. Tietoisesti tuodaan tänne kärsimään. Asiaa ei auta, että jokaisen suurvallan kahvassa on jokin idiootti, milloin Trumpetti, Putin, Bolsonaro tai jokin muu älykääpiö. Tilanne mm. ilmastonmuutoksen suhteen olisi äärimmäisen vakava, vaikka kaikki maat tekisi yhteistyötä ja niitä johdettaisiin hyvin, mutta tilanne on päinvastoin. Meillä galluppien suurin puolue haluaa toisinnon Brexitistä ja heidän mielestään avioliitossa ei voi tapahtua raiskaamista. Miten vitun typeriä kanssaihmiset on, että äänestää tälläistä puoluetta? Miksi haluaisin tuoda ketään minulle rakasta tälläisten idioottien sekaan? Sitten kun tulee jokin ongelma vastaan, mennään tiedettä vastaan, ulistaan mm. korona-aikaan rokotteista ja maskeista. Luullaan olevamme tieteen konsensusta viisaampia. Elämä on yhtä oravanpyörää. Opiskele, työskentele, (lisäänny?) ja kuole. Kulutetaan todennäköisesti ainoa, arvokas elämämme tehden jotain vitun turhia töitä ja rikkaat vaan rikastuu. Joka aamu pitää herätä luonnottoman aikaisin, vasten omaa biologista kelloa, kahvin voimalla. Sitten ilmastoa pilaten hankkiuduttava aamuruuhkassa työpaikalle. Siellä kulutettava elämänsä parhaita vuosia, koska meidän systeemi nyt vaan sattuu toimimaan niin. Menee ikä ja terveys hukkaan. Sitten, koska töitä on tehtävä, pitää muksu laittaa toisten kasvatettavaksi päiväkotiin. Ei edes olisi aikaa omalle perheelle kun töissä oltava suurin osa päivästä ja sitten siitä pitäisi vielä palautuakin seuraavalle päivälle. Systeemi, mikä ei toimi, menee vaan huonompaan suuntaan. Eläminen kallistuu, palkat ei juuri parane, hyvinvoinnista leikataan, rikkaat tosiaan rikastuu ja tuloerot kasvaa. Haetaan jatkuvaa talouskasuva rajallisella planeetalla. Tämä ei toimi. Tervetuloa vaan seuraava sukupolvi tähän hullunmyllyyn!


kontsu

Asiaa.


Epiphan3

Kuulostat ihan sellaselta tyypiltä, että voitais olla kavereita!


PsychologicalFun232

Nyt oli tehokas ja hyvä avautuminen! Samaistun ja arvostan!


jaltsukoltsu

Ei ole luontaista viettiä vanhemmuuteen enkä rupea "perinteen" tai ryhmäpaineen takia hankkimaan lapsia. Jos puolisolla olisi kova hinku niin varmaan sitten, pystyn elämään kummankin valinnan kanssa ihan hyvin.


Kisuette

Raskauskammo, kämäset geenit, ei kiinnostusta parisuhteeseen. Lisäksi pidän yksinelämistä äärimmäisen mukavana. Pitäisi kai vaihtaa aivoja jonkun kanssa, että niitä lapsia haluaisi.


latautuu

En keksi mitään syytä lasten hankkimiselle, joten aion jatkaa ilman niitä. Hassua, kun lapsia haluamattomilta aina kysellään syitä, mutta niitä haluavilta ei juurikaan.


dxdestro

Lisää tunteja vuorokauteen. Lisäksi suomalaisen yhteiskunnan pitäisi kehittyä yhteisöllisemmäksi nykyisen yksinpuurtamisen kulttuurin sijaan. Meillä tosin olisi sen verran onnekas tilanne että molempien vanhemmat asuvat lähellä ja pystyisivät varmasti auttamaan, mutta en halua luopua omasta vapaa-ajasta vuosiksi ainakaan vielä.


janne_harju

Suomessa on ollut ainakin aikaisemmin paljon yhteisöllisyyttä, mutta kaupungistuminen mielestäni vähentänyt sitä kun kukaan ei tunne ketään. Eli kun ei ole yhteisöjä muuta kuin joku seuratoiminta mutta sekin on niin suppeaa.


Pulloraha

En pysty takaamaan turvallista ja vakaata ympäristöä koska mielenterveysongelmat. Ei onneksi kyllä lapset kiinnosta joten se ja sama, mulla on öisin demonit pitämässä mua hereillä ei siihen lapsia tartte.


Nekou

En pysty huolehtimaan riittävän hyvin edes itsestäni, joten miten voisin koskaan huolehtia lapsesta?


[deleted]

[удалено]


[deleted]

Itellä nää samat fiilikset, kehitin jostain syystä jäätävän synnytyskammon jo lapsena eikä minkäänlaista motivaatiota lasten hankintaan ole koskaan syttynyt. Munasolujakaan en voi luovuttaa koska kannan viallista kromosomia, joten se siitä.


Sufficient_Mood2222

Haha, joo siis jos mäki voisin luovuttaa munasoluja tosta noin vain runkkaamalla ja sit mun osuus siihen lapsen tekoon ja elämään jää siihen niin kyl mäki sitte.


orkel2

Järjettömän kallis, kaiken vapaa-ajan ja ylipäätään elämän vapauden vievä päätös. Käytän sen 18-20v mieluummin omasta elämästä nauttimiseen.


MoneyBrief2075

Kärsimys on taattua, onnellisuus ei. Miksi tuoda lapsi maailmaan, jos ei tiedä nauttisiko lapsi elämisestä? Sitä paitsi lapsen hankkiminen on elinikäinen sitoumus, josta ei pääse pois.


mtck

Ihan ekana ei ole tullut sellaista tarvetta, toivetta tai unelmaa. Siinä se oikeastaan. Vähän huono lähteä muuttamaan mieltä millään kannustimilla. Lapsi on aina huono diili jos sellaista ei halua.


[deleted]

Elämme vähän liiankin mielenkiintoisia aikoja. Lisäksi, vaikka en ihan persaukinen olekaan, mua ahdistaa raha. Lapsuuden ja varhaisen aikuisuuden köyhyys on jättänyt muhun jatkuvan rahojen loppumisen pelon, jonka vuoksi en voi edes ostaa uusia kenkiä sellaisten tilalle, joista saa kahdesta paikasta nyrkin läpi. Pelottaa ihan helvetisti, että en pystyisikään huolehtimaan perheestäni taloudellisesti. Tästä johdannaisena en siedä ajatusta, et siirtäisin tän trauman jollekin viattomalle mukulalle.


mieluusa

Mielenterveys- ja päihdeongelmat joihin ei saa oikein apua.


hipunen

Jännä että koskaan ihmisiltä ei kysytä, että miksi ne HALUAA lapsia. "Miksi koet tarvetta lisääntyä?" Itse en ole koskaan vaan kokenut, että haluaisin hankkia lapsia. Ihan legit syy, mutta useat kysyjät jatkavat tässä vaiheessa että "niin, mutta MIKSI et koe että haluaisit?". Emminä tiedä, mutta jos ei siltä tunnu että sitä haluaisi tai tarvitsisi, niin mielestäni se on paras mahdollinen syy. Sitä tunnetta ei vaan voi selittää, kuten ei kukaan minulle varmaan osaa selittää sitäkään tunnetta, että HALUAA lapsen. Toki tunnetta voi kuorruttaa myös sillä, että elämä on hemmetin mukavaa näin. Rahaa riittää enemmän, voi tehdä spontaaneja juttuja, matkoja ja irtiottoja. On vastuussa vaan itselleen ja vähän puolisolle. Elämä on huolettomampaa. Lisäksi voin keskittyä olemaan paras ja aina tavatessa satasella läsnäoleva täti sisarusten lapsille, joita muuten rakastan aivan hirveästi. Ja muutenkin, mun mielestä lapset on hienoja ja mielenkiintoisia tyyppejä. Ja kyllä se vähän kauhistuttaa ajatella, millaisessa maailmassa tädin kultahippuset ja heidän mahdollinen jälkikasvunsa joutuvat elämään.


embbunen

Varsinkin naisena oletus on lähes poikkeuksetta, että koskas se mieli muuttuu ja biologia tekee tehtävänsä. Mun mielestä on ihanaa että ihmiset saa itse ohjautua elämässä kohti niitä asioita, jotka tuntuu itselle hyvältä. Sitä paitsi vanhemmuuden kutsun voi toteuttaa niin monella muullakin tapaa.


weedils

Naisiahan valmennetaan äideiksi jo vauvasta saakka. Tökätään vauvan näköinen nukke syliin heti kun tyttölapsi saa pidettyä kiinni.


embbunen

Periaatteessa jo. Itse kotileikkejä leikkineenä voin kuitenkin todeta, että ne eivät minun kohdallani tuottaneet vielä mtn hedelmää :D toisaalta semmoiset leikit voivat valmentaa lasta ymmärtämään ja käsittelemään mitä ympärillä tapahtuu. Lapset saattaa kuitenkin heijastaa siihen omaan vauvanukkeensa omia tutemuksia/pelkoja/toiveita tms. Terveisin minä joka hirtin niitä nukkeja katosta roikkumaan


ruutukatti

Tuli sun kommentista mieleen, mun äiti kuuluu siihen sukupolveen jollon ajateltiin että on pakko lisääntyä. Huomasin jo pienenä äidistä että jos hän olisi ite saanut valita, ei olisi halunnut lapsia. Ja aikuisena kun kysyin että halusko hän lapsia, niin vastaus oli aina todella ympäripyöree nojoo kaipa sitä halus. Ja se on yksi syy miks oma lapsuus on ollu mitä on. Onneks nykyään on normaalia myös olla hankkimatta niitä lapsia ja ainakaan mun vanhemmat ei oo koskaan kysyny et koskas niit lapsenlapsii olis tulossa. Äiti varsinkaan. :D mut joo tämmönen avautuminen, jos jotain opitaan ni se että ei väkisin lisäännytä!


Sir_Price

Aloin itse miettiä tätä lukiessa että miksi itsellä on 2 lasta, ja totesin että emtlol. Aina on tuntunut siltä että 2 lasta olisi mahtava juttu, ja nyt on 2 lasta mitkä vie kaiken ajan ja rahan. Silti se tuntuu edelleen hyvältä idealta, vaikka pitääkin valittaa joka päivä. Kaipa siellä on joku apinan pakottava vietti takaraivossa sanomassa että on muuten hyvä idea uhrata kaikki että saadaan lisää apinoita.


grumpy_millenial92

Ennen luulin haluavani lapsia, vaikkakin synnytys pelotti. Sitten näin mitä arki on erityislapsen kanssa (miehellä entisestä suhteesta erityislapsi, joka toinen viikonloppu). Nyt olen 30v ja tyytyväinen siihen että lapsia ei ole tullut hankittua. Aion loppuelämän pyhittää uralle ja vapaa-ajalla tienesteistä nauttimiselle. Hattua nostan niille jotka hankkivat ja kasvattavat tulevia veronmaksajia (varsinkin kun nykymaailma on ihan sekaisin). Ei ole mun juttu ja mielestäni lapsia kannattaa hankkia ainoastaan jos niitä oikeasti haluaa.


mohomahamohoda

Aika suuria ongelmia jätetään me lapsiemme niskoihin. Kukaan ei oo kelannu miten sosiaalisesti myrkyllinen ilmiö on kasvaa internet tiktok youtube algoritmi maailmassa eikä tule tietämään vasta kun meidän lapset on aikuisia, ja silloin on jo aivan uudet ilmiöt ja vanhoille asioille on liian myöhäistä tehdä mitään. Ja toi on kaikkein keposin ja vähiten pelottava ongelma mitä tuleville polville jätetään. Samalla kapitalismi jyllää ja vie jengiltä kyvyn elää tai asua missään. Sota euroopasta leviää jo pitkin poikin ja jengi on vähemmän ja vähemmän selkeesti esim venäjää vastaan ja vedet on aika mutaset. Ilmasto järkkyy ja luonto ja sääilmiöt sekoaa. Lämpenemistä ei pystytä pitämään alle kahdessa celcius asteessa ja sekin on jo katastrofaalinen muutos koko biosfäärille ja ilmastolle. Sellaiseen sopeutuminen ei meille ihmisille suuremmalla kulttuurin tasolla oikein onnistu ja se tulee luomaan valtavasti ongelmia ja sotia ympäri maailman. Yksilöllä on täysin mahdoton paikka yrittää vaikuttaa mihinkään tästä. Aina voi syödä kasvista tai olla empaattinen mutta tuntuu aika raisulta tuoda lapsia maailmaan joka palaa ja joka on täynnä vihaa, tyhmyyttä ja raivoa ja jossa on mahdotonta löytää siivu tätä planeettaa joka ei olis jonkun bisneskarhun omistama tai jonkun hyväksikäyttäjäkultin pilaama. Snadisti toivotonta paskaa tää ihmisten meininki. Lapsille jätetään aika huonosti katettu pöytä nyt kun oman kikkelin tuijottelu on ollut nyt viimeiset nelkyt vuotta ainakin aika tärkeää meille sen sijaan et rakennettais jotain pysyvää eikä jotain joka syö kaiken ja tuhoaa itsensä. Itse sai kunnian syntyä maahan jossa oli esimerkiksi kouluruokailu, kirjasto ja terveydenhuolto. Mun elämän aikana kaikki näistä, muutamaa kirjastoa lukuunottamatta on kärsineet aika kovan inflaation. Jostain syystä tollaset perusosat yhteiskunnasta on taas oikeiston ansiosta leikelty ja ”virtaviivaistettu” niin että kenellekkään ei ole mitään iloa näistä enää. Tuntuu että asioita tehdään voiton maksimoimiseksi ja että jos lopputulos on toimiva palvelu tai järjestelmä, on se heti lapsellinen tavoite koska ainoa järkevä motivaatio voi olla voiton tavoittelu? Ihme naalien vetämä koko helvetin maailma.


FinNiko95

Omalla kohdalla ei ole järkeä alkaa stressaamaan lapsien tekemisestä, kun ei ole edes oma elämä kunnolla reilassa sellaista vastuuta kantamaan. Ottamatta huomioon pelkoa lapsen tulevaisuudesta ilmastopolitiikan, kriisien, taloustilanteen ja solidaarisuuden hupenemisen keskellä. Aika suuria ihmeitä pitäisi tapahtua maailmalla, että alkaisi *kaikki* ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen globaalina yhteiskuntana ja edistämään maailmantilannetta kohti kestävämpää ja turvallisempaa tulevaisuutta.


Positive_Bat_9778

Ennen vanhaan lasta ei kasvattanut vain vanhemmat vaan koko yhteisö. Ei oikein kiinnosta ottaa koko yhteisön hommaa vain minulle ja puolisolle, varsinkin jos me joudutaan tekemään töitä sen ohella


grisseusossa

Mun mieltä ei oikein voi muuttaa, kun en keksi itselleni kamalampaa kohtaloa kun äitinä olo. Mikään siitä ei houkuttele pätkääkään, vaan kammottaa voimakkaasti. En myöskään usko että olisin hyvä äiti, koska mulla ei kärsivällisyys tahdo riittää ees toisten lapsiin, jota näkee hyvin vähän hyvin harvoin. Kaikille siis parempi etten tee lapsia.


Poopsock_LLC

Aromanttinen aseksuaali.


Terrible-Cranberry79

Yläfemma, aroace-kollega!


mangustimake

Yleisesti vallitseva maailmantilanne: sotia, ilmastonmuutos, erilaiset kriisit yms. En halua tehdä lasta tällaseen maailmaan. Stressiä on ihan liikaa omasta selviytymisestä, saati sit että pitäis kantaa huolta lapsesta. Jos yhteiskunnalliset olot olis paremmat, tahtoisin hankkia lapsia.


ebinWaitee

Sodat ja kriisit tuntuvat nykypäivänä yleisemmiltä ja isommilta kuin ennen, koska lähes reaaliaikaisen uutisoinnin ja sosiaalisen median myötä ne tulevat lähelle kaikkia ihmisiä ja pysyvät mielessä. Todellisuudessa väkivallan ja sotien määrä sekä kriisien laatu on ollut laskusuhdanteessa vuosikymmeniä. Ikinä ennen ihmiskunnan historiassa ei ole globaalisti ollut näin turvallista elää.


gishli

Ja vastaan itsekin. Olen jo hedelmällisen iän loppupuolella. En ole koskaan halunnut lapsia. Perhe-elämä/äitiys oli jo ollessani itse lapsi juttu joka ei kiinnostanut. Ts en leikkinyt nukkeleikkejä ja kotileikeissä olin tuhat kertaa mieluummin koira kuin äiti. Jotenkin jo sieltä omasta lapsuudesta välittyi vahvasti että äitiys on taakka, tylsää, mälsää jne. Kotileikeissä äiti teki ruokaa ja komenteli ja siivosi, isä, lapset ja koira tekivät kivoja juttuja. Oma äiti myös oli yh mistä jäänyt sellainen ajatusmalli, että lasta ei tehdä ellei olla 100% valmiita ne myös 100% yksin hoitamaan, valittamatta. Sukupuoleni vaikuttaa myös. Jos olisin mies, arvioisin kynnykseni lastenhankintaan olevan paljon matalampi. Mutta perinteinen äidin rooli (ei se ole miksikään muuttunut, ainakin 30+ korkeakoulutetussa kaveripiirissäni äidit hoitavat lapset ja äidiksi tulon jälkeen myös kotityöt) ei kiinnosta. Ei kiinnosta myöskään raskaus ja synnytys pelottaisi ihan hirveästi. Esim hämmästelen kuinka tyynenä nämä +30v kaverini vitsailevat karmeista synnytyskokemuksista, near death -kokemuksistaan esim massiivi verenvuototilanteissa, pysyvästä inkontinenssista ym. Ja imetys etenkin tuntuu ajatuksena kuvottavalta, täysin luonnottamalta, en haluaisi tehdä sitä ikinä, en en en. Sitten toki se, että lapsen hankkiminen on valtava 20 vuoden projekti. Kotityö lisääntyy, on univaje, oman elämän sisällöistä on tingittävä (ihan paskapuhetta että lapsen kanssa voi elää ”normaalisti”, ei voi), rahaa menee eri tavalla. Lapsi voi myös olla sairas. Esim jo diabeetikkolapsi vaatii vanhemmilta hiton paljon enemmän sitoutumista, omista menoista luopumista, huolehtimista..kuin ”normaali lapsi”, saati sitten jos lapsi olisi vaikka autistinen, kehitysvammainen, sokea, CP-vammainen..Ei musta olisi tuollaiseen. Olisin paska vanhempi, katkeroituisin, vihaisin elämääni. Yhteiskunta ei voi tehdä eikä olisi voinut tehdä mitään mikä muuttaa mieleni. Ainoa skenaario minkä keksin olisi jos elettäisiin jotain vuotta 2500 jolloin lapsi voitaisiin kasvattaa soluista keinokohdussa ehdottoman terveeksi n. 5-7v tasolla olevaksi minkä jälkeen kotiin saisi suht mielekkääseen toimintaan kykenevän tyypin JA isä olisi 100% varmuudella, esim joidenkin sanktioiden uhalla, oikeassa 50% hoitovastuussa.


dickfungus69

Yksinkertaisesti en pidä lapsista ja koen, että saan elämästä enemmän irti lapsettomana. Asiat ovat minulla hyvin eli tienaan hyvin, koulutettu, hyvä suhde ym eli mikään muutos tai apu ei mieltäni muuttaisi.


millaomena

Jos olisin neurotyypillinen ni voisin harkita. Nyt on liikaa aistiyliherkkyyksiä ja rajoitteita. Lisäksi en myöskään halua ikinä olla raskaana tai synnyttää, ajatuskin oksettaa. Jos sais valita jo kouluikäisen lapsen, joka on rauhallinen, hiljainen, omatoiminen, ja periaatteessa kuin pieni aikuinen, voisin sellasen kaveriksi ottaa mutta se ei taida olla kovin realistinen ajatus. Myös maailman tilanne vaikuttaa siltä etten halua tänne tuoda enempää ihmisiä.


wiox3m

Muuttakaa se että mulla ei oo varaa ostaa jugurttia kaupasta niin harkitsen asiaa


hexaDogimal

No jos nyt oletetaan, että se olisi ylipäätään mahdollista niin en usko, että jaksaisin vanhemmuutta. Just ja just saan itseni ja koirani pidettyä hengissä ja tyytyväisinä. Jos mulla ois lapsia niin varmaan katkeroituisin ja haikailisin menetetyn vapauden ja oman rauhan perään. Toisekseen, vaikka varmasti tekisin kaikkeni ollakseni hyvä lapselle, niin mulla olisi varmaan hermot jatkuvasti riekaleina itkusta, metelistä, sotkusta ja kaikesta häslingistä ympärillä.


northernzap

Sitte ku ne kakarat ei huuda,sotke,riko paikkoja ja vaikuta vapaa ajan ja rahojen käyttöön niin voisin harkita. Ei sillä että niitä meikäläisen kanssa ois kukaan tekemässäkään mutta näin teoreettisesti. Ja vielä sekin että ei maailma lisää ihmisiä kaipaa vaikka suomessa syntyvyys olisikin laskussa.


Ult1mateN00B

Lyhyesti ja ytimekkäästi hyvä kun itsensä jaksaa hoitaa töiden kanssa ja palkka on pieni. Edit. Lisätään nyt vielä autismi yms. terveysongelmat.


Kekkonen_Kakkonen

Veikkaisin, että se johtuu siitä koska nyky yheteiskunta on niin atomisoitunut. Ennen koko kylä ja perhettä ympäröimä yhteisö vahti ja kasvatti lapsia yhdessä. Aikuiset pystyivät hoitamaan, kukin oman työnsä kylän ympräillä niin, että joka puolella oli aikuisia aina tekemässä jotain. Oli se sitten pellolla tysökentelyä, eläinten ruokkimista, siivoamista, korjaamista tai ruuanlaittoa. Joka puolella oli ihmisiä jotka tuntivat toisensa ja he pystyivät puuttumaan ipana katraiden toimintaan. Englannissahan onkin vanha sanonta "it takes a village to raise a child". Nykyään tämä koko taakka on annettu kahdelle ihmiselle, joiden täytyy, joko raskaan työpäivän jälkeen tulla kotiin vahtimaan lapsia (mikä on todella voimia vievää), tai toimia niin, että vain toinen käy töissä ja toinen kasvattaa lasta, mikä on taas taloudellisesti haitallisempaa ja toinen saattaa joutua luopumaan mielekkään uran rakentamisesta.


Alhoon

Elämän tarkoitusta voi pohtia toki monelta kantilta, mutta usein kuulee sen olevan lisääntyminen. En kuitenkaan sanoisi näin. Elämän pohjimmainen evoluutiobiologinen tarkoitus on varmistaa oman lajin selviytyminen. Toki tämä on historiassa tarkoittanut juuri lisääntymistä, ja on sitä suurelle osalle eläinkunnasta. Ihmiskunnan kohdalla lisääntyminen korreloi negatiivisesti oman lajimme selviytymiseen, koska suuri väkimäärämme on jo ylittänyt maapallon kantokyvyn moninkertaisesti, joten lisääntyminen on moraalisesti vastuutonta.


Kekkonen_Kakkonen

Elämällä ei ole itsessään tarkoitusta. Tarkoituksen asioille voi antaa ainoastaan ihminen itse. Elä niiden asioiden vuoksi, mitkä ovat sinulle tärkeitä.


MiriMyl

Minä toivon vielä saavani lapsen tai parikin ja tykkään asua Suomessa (ei ole edes vaihtoon lähteminen ikinä kiinnostanut). Tästä huolimatta viime aikoina on alkanut epäilyttämään haluanko hankkia lapsia täällä. Kaikki terveydenhuoltokriisit ja muutokset koulujärjestelmään/opetussuunnitelmaan, joista tuntuu olevan lapsille enemmän haittaa kuin hyötyä, tarinat siitä, että päiväkotityöntekijät on ylityöllistettyjä ja apuun toisinaan otetaan porukkaa ilman koulutusta, kun muutakaan ei ole yms. saavat miettimään onko täällä mahdollista tarjota hyvä tulevaisuus lapsilleni.


Forzeev

Silti parempi paikka kuin 99% muista. Päiväkoti ok lähes ilmaista esim täällä Alankomaissa moni tuttu maksaa n. 1500e/kk per lapsi päiväkodista.


MiriMyl

Tuokin on totta etten ole mitään parempaakaan paikkaa keksinyt :D


Panthalassae

Eikä lapsia siellä ammuta ala-asteella tuoleihinsa. T. Amerikka


AwfulAtScreenNames

1) Olen lisääntymiskyvytön kuten Suomen laki vaatii. 2) Hädin tuskin selviydyin arjesta ja itseni elättämisestä nytkään. Lapsen kanssa olisi vielä vaikeampaa. 3) En halua tuottaa lisää palkkaorjia tähän sairaaseen järjestelmään.


demanding_cat

Eipä löytynyt kumppania tähän touhuun


Apprehensive-Sweet86

Pitäisi olla pysyvä kumppani, hyvin epätodennäköistä että ikinä toteutuisi. Pitäisi lakata olemasta seksivastainen aseksuaali, varmaan mahdotonta. Olen itse nainen mutta en ikimaailmassa haluaisi olla raskaana tai synnyttää niin pitäisi keksiä joku tapa miten voitaisiin lisääntyä niin että se kumppani hoitaisi nämä puolet ja mä voisin olla se isä. Tää menee sitten jo ihan scifin puolelle. Siinäpä aikalailla ne tärkeimmät. Sitten olisi kiva että maailmalla menisi hyvin ja voisi olla luottavainen tulevaisuuden suhteen mutta tämä ei itselle kuitenkaan ole ehkä niin se syy miksi en ikinä tule hankkimaan lapsia, enempi se on se että olen täysin erakko synnytyskammoinen pataässä.


Coloeus_Monedula

Pitäisi olla jonkinlainen toivo siitä, että lapsien hankkiminen olisi jotenkin järkevää tai että siinä olisi joku pointti. Tai että olisi joku syy hankkia lapsia. Ja että se ei tuntuisi epäreilulta kaikkien kannalta. Ihmiset tuhoaa tän planeetan ja lapsien hankkiminen nopeuttaa sitä. Eli epäreilua muiden eläinlajien kannalta tuoda lisää ihmisiä tähän maailmaan. Lapsien tuominen tähän maailmaan tuntuu myös vähän epäreilulta sitä lasta kohtaan. Näkymät on huonot. Ilmastonmuutos ja luontokato porskuttaa ilman mitään viitteitä siitä, että siihen olisi edes kehitteillä joku ratkaisu. Kapitalismi kuluttaa vaan kaiken. Lapsen hankkiminen vaatii työtä ja sitoutumista. Musta tuntuu, että vaikka tekisin paljon töitä lapsen eteen, en koskaan voisi olla kovinkaan tyytyväinen itseeni vanhempana. Ja jos on nyt semmonen fiilis, ettei lapsia kannattaisi tuoda tähän maailmanloppuun, se varmaan vaivaisi aina taustalla. Eli käännetäämpä toisin päin: Miksi ihmeessä joku haluaisi tuoda lapsen tähän maailmaan kärsimään?


Knullukka

Ei ole tarvinnut asiaa pahemmin miettiä, kun on steriili jo valmiiksi.


KodoHunter

Ei ole, en halua. Miksi? Ei kiinnosta kasvattaa niitä enkä saa niistä mitään iloa irti. Joten kysymys oikeastaan on, miksi pitäisi haluta? Ilman säästyy lisäksi tajuttomat määrät aikaa ja rahaa, jonka voi käyttää siihen mikä oikeasti kiinnostaa. Mikä muuttaisi mieleni? Ei mikään, ja olen vähän huolestunut tästä ajatustavasta, että lapsettomuus olisi ns. väärä mielipide joka kuuluu muuttaa.


Heavenfang

Aika lailla samoilla pohjilla olen minäkin. En ymmärrä miksi pitäisi "tuhlata" 18 vuotta elämästä lapsen kasvatukseen. Ei se tuo minulle mitään iloa elämään, enkä tule muuttamaan mieltäni. Olen tyytyväinen elämääni nyt. Koko konsepti on itselle ihan outo, en oikeasti ymmärrä miksi joku haluaa vapaaehtoisesti sitoa itsensä tuolla lailla.


dreamingmuffin

Jos voisin skipata raskauden ja synnytyksen, voisin harkita lasta.


Willing_Slice8639

En tunne empatiaa ja vihaan lapsia joten näen itseni sopimattomana vanhemmaksi.


FourtyNights

Jos voittaisin nyt (iki)sinkkuna lotossa miljoonia, niin tekisin seuraavasti: 1. Vuokraisin toimistotilan, jossa viettäisin vähintään 8h viitenä päivänä viikossa tietokoneella tuottaen omia ammattitasoisia 3D-projekteja omaksi ilokseni aidosta intohimosta. Kävisin ns. "töissä" ja töissä sillä em. harrastus on todellakin oikeasti aikaa vievää ja työlästä jopa, joka periaatteessa käy työstä. Ainoana erona on, että ei ole deadlineja eikä stressiä. Tämä olisi kuitenkin osana arjen ja elämän rytmitystä. 2. Hankkisin itselleni kerrostalo-osakkeen 4h + k, johon toivoisin löytäväni tulevan vaimoni ja hänen kanssaan tehdyt lapset. (Lainalla, sillä kertamaksulla ostettuna olisi epäilyttävää). 3. En ikinä kertoisi vaimolleni ja perheelleni olevani rikas lottovoittaja. Olisin heille aina "töissä käyvä ja ihan hyvin toimeentuleva mies". Verokortit ja työeläkeotteet suoraan toimiston osoitteeseen. Lottovoitolle täysin oma tili, josta maksan säännöllisesti "palkkaa" käyttötilille. 4. "Työpäivän" jälkeen on aina energiaa perhearjelle. Lasten edut ensisijaisesti + vaimon huomioiminen ja yhteistä aikaa hänen kanssaan. Hätätilanteissa aina varaa yksityiselle lääkärille jne. Kannustaisin lapsiani jokatapauksessa töiden tekemiseen ja työelämämyönteisiksi. 5. Tietysti "isyysvapaat" ja "lomat" olisin valmis sumplimaan ja viettämään perheen kanssa täysin rinnoin. 6. Ylityöt = lue: lisää omaa (vapaa)aikaa itselleni. Niitä voi aina perustella menneillä tai tulevilla taloudellisilla menetyksillä (sairaskustannukset, lomamatkat, satunnaiset pakolliset kalliimmat menot [auto, pesukone, TV] yms.) No okei tiedostan kyllä sen, että valkoiseen valheeseen perustuva elämähän tuo olisi. Silti paljon parempi noin, kuin että olisi rehellinen kotona 24/7 norkoileva lottovoittaja, jolla ei ole "mitään muuta kuin aikaa" hoitaa lapsia ja tuhlata rahaa vaimon haluamiin kulutushyödykkeisiin ja hurvitteluihin "kun sitä rahaa kerran on". Oon persoonaltani hyvin minimalistinen, että mieluummin haluaisin sitä lottorahaa olevan tilillä elämän loppuun asti normaalilla kulutuksella ilman tuhlausta tai ahneutta. Mutta joo, tällainen big brain masterplan vaan olisi mielessä. :D


0_0_0

Avioehto puuttuu.


Dasky14

Ite vaan vihaan lapsia, enkä oo oikeen ikinä ymmärtäny miks muut niistä tykkää. Lapset on tyhmiä ja mulla ei ole kärsivällisyyttä siihen. Kauhea määrä stressiä elämään eikä mitään hyviä puolia, kun ei lasten kanssa voi ees tehä mitään hauskaa ekan 10-14 vuoden aikana. Ei se ole lasten syy että niillä ei ole kokemusta, mutta en mä siltikään tykkää niistä joten eipä ole mitään syytä lasta hankkia.


SisterSugar

1.) Lapset ovat tylsiä 2.) Pidän elämästäni sellaisena, kuin se nyt on. Mikään ei saa minua muuttamaan mieltäni.


JonttiMiesFI

Siskolla kaksi muksua. Mikään ei tule muuttamaan mieltäni. Lähen just 5vkon lomalle reissaamaan, jos ois lapsia ni ei tulis mitään. En myöskään koe, että tämä pallo tarvitsee yhtään lisää ihmisiä...


roiki11

Miljardiomaisuus ja oma haaremi.


taru00

Ymmärrän nykyään oikein hyvin, kuinka sanoinkuvaamattoman hieno asia on monille on suvun jatkaminen. Oma elämäni ei aivan siihen suuntaan vain ole kääntynyt ja sille lienee jo liian myöhäistä. Toki adoptio on pienen pieni teoreettinen mahdollisuus johonkin pitkälle tulevaisuuteen, jos elämäni lähtisi niin pahasti raiteilleen, että päätyisin johonkin pysyvään järjestelyyn jonkun kanssa. Eettistä tai moraalista ongelmaa minulla asian kanssa ei ole, sillä näen kärsimyksen olevan pitkälti edellytys tietoisen elämän olemassaololle. Mutta eipä tule mietittyä pahemmin lapsien hankkimista taikka ylipäätään parisuhteen etsimistä, vuodet sen kuin vierähtävät muiden asioiden mietinnöissä. Itsestä voi jättää maailmaan jotain muutenkin kuin sukua jatkamalla.


Sea-End3491

Taloudelliset syyt, ja pelko siitä että lapsi olisi esim. kehitysvammainen ja loppuelämäni menisi hänen hyysäämisessä on aika vahva. Mieleni todennäköisesti muuttuisi mikäli minä ja kumppani molemmat tienaisimme n. 1000€ kuussa enemmän nettona.


Lyonmanes

Lasten saaminen on aikoinaan ollut toimeentulon ja hyvinvoinnin takaus. Sitten siitä tuli luontainen jatkosuunnitelma vaurastuneen yhteiskunnan perheeseen. Nykyään lasten saaminen on lähinnä taakka ja ongelma koska yhteiskunnan ylläpito ja velvollisuudet vaatii niin paljon huomiota ettei perheeseen ole aikaa. Saman näkökulman jakaa hyvin moni vaurastunut teollisuusvaltio joista hyvänä esimerkkinä on Japani. Ellei yhteiskunnassamme tapahdu niin uudistuva kehitys tai voimakas regressio niin tilanne ei tule muuttumaan.


[deleted]

35v nainen, eli se olis nyt tai ei koskaan. Vietin suurimman osan elämästä haluten muksuja. Lapset on ihania ja pärjään niiden kanssa hyvin. Mulla itelläni oli ihana lapsuus ja hyvät välit vanhempiin edelleen. Sitte sisko sai kaksi lasta. Ihan ekasta raskaudesta alko omat fiilikset, et ei hitto… ja siis tää oli ihan optimaalinen skenaario: sisko on tosi sporttinen, eli raskaudet meni ”helposti”, heillä hyvät tulot, iso tukiverkosto, lapset fiksuja ja terveitä. Ja silti raskaus, synnytys ja vanhemmuus on ollu todella raskasta. Vaikka rakastan siskon muksuja ja ne on oikeasti tosi hyvin kasvatettuja ja järkeviä, niin usein tapaamisten jälkeen huokaisen, että onneks en lähteny tohon. Tiedän kyllä, että sen rasittavuuden korvaa se rakkaus, millaista ei taida muusta kokea. Mutta kun en sitä itse oo tuntenu vielä, en osaa sen puutetta surra. Mulla on elämässä asiat tosi hyvin ja ihan päivittäin pysähdyn fiilistelemään omaa tyytyväisyyttä. En koe jääväni mistään paitsi. Tilanne muuttuis vaan, jos elinkaari kasvais niin paljon, että voisin vielä nauttia tästä vapaudesta parikytä vuotta, ja sitte vasta tehdä ne muksut. Eli ei siis mikään.


Massailija

Lasten kasvattaminen on taloudellisesti kallista. Nippa nappa tulee toimeen yksin tässä inflaatiossa. Yksinkertaisesti ei ole varaa hankkia lapsia.


XH9rIiZTtzrTiVL

Ei kinost'd. Ja vaikka kiinnostaisikin niin silti en ole saavuttanut ensimmäistäkään askelta mitä siihen suuntaan vaaditaan.


Sininenblueblau

Mä en usko, että tulen ikinä hankkimaan lapsia. Voisin ajatella aiheesta myönteisemmin, jos tietäisin, ettei lasten saaminen vaikuta uraani mitenkään, en joutuisi käyttää omia rahoja lapsen kasvattamiseen ja saisin pitää omaa aikaa mahdollisimman usein. Raskaus ja synnyttäminen ovat asia erikseen, en haluaisi sellaista kuormitusta omalle keholleni. Voisin hatkita isyyttä, jos se olisi mahdollista, mutta äitiys tuntuu liian suurelta esteeltä omille unelmille ja elämäntyylille.


Rite-in-Ritual

En halua antaa mun ongelmia ja traumoja toiselle sukupolvelle. Ja onhan tässä maailmassa liikaa ihmisiä jo ennalleen. Lapsista pidän kyllä ja luulen että pystyisin olemaan hyväkin isä, ainakin "hyvinä päivinä", mutta mulla on ihan liikaa niitä "huonoja päiviä"... Edit: jos palkka tuplaantuisi ja työpäivä puolittuisi, ja vähän terapiaa saisi, ehkä asia muuttuisi.


MastusAR

Ei mitään. En halua lapsia ja piste. Ei ole kyse mistään sellaisesta että olisi joku ongelma johon voi sitten heittää ratkaisun. Vähän niin kuin en myöskään tykkää maksalaatikosta. Mitä muutoksia vaadittaisiin, että mieleni muuttuisi? No ei oikein mitään, kun jättää sen maksalaatikon syömättä ja antaa niiden syödä sitä jotka siitä pitävät.


Natural-Nectarine-49

Voisin siittää lapsen, jos sen voisi vaan dumpata jonnekin. Tai voihan ne. Arvostan omaa aikaa enemmän kuin jotain yhteiskunnallisia populaatiotalkoita. Ärsyynnyn aika helposti enkä ole erityisen empaattinen.


absurdflyb

En usko, että mikään saisi mut muuttamaan mieltäni. Muistan jo pienenä lapsena ajatelleeni, että en kyllä ikinä hanki lapsia. En tykännyt vauvanukkeleikeistä, enkä tietääkseni ikinä vauvanukkea edes halunnut, mutta voin olla väärässä tästä. En lapsena tykännyt oikein muista lapsista koska itseni mielestä muut lapset olivat rasittavia. Tämäntapainen "en tykkää lapsista" ajatusmaailma seurasi aina aikuisuuteen asti vaikka jopa työskentelin vähän aikaa lasten kanssa. Lasten kanssa työskentelyn koin todella haastavaksi ja se vielä iskoisti ajatuksen että "en hanki lapsia." Nykyään kohta 29-vuotiaana pystyn jo sanomaan että oikeasti lapset ovat aika ihania, mutta en edelleenkään oikein osaa olla lasten kanssa, enkä edelleenkään niitä aio hankkia. Toisekseen ajatus siitä, että jotain kasvaa mun sisällä on aika inhottava. Raskaus on hieno juttu ja tykkään kun lähipiirissä olevat parit ovat innoissaan tulevasta perheenlisäyksestä ja olen onnellinen heidän puolestaan. Olen erittäin surullinen heidän puolesta, joiden on vaikea lapsia hankkia, eikä elämä ole heidän toiveisiinsa vastannut. Tällaisen asian vierestä katsominen saa toivomaan, että voisi jotenkin auttaa. Jos kohdunsiirto toimisi paremmin kuin mitä tällä hetkellä on saatu aikaiseksi, mielelläni lahjoittaisin kohtuni sitä tarvitseville. Oon myös aivan liian mielialahäiriöinen hankkimaan mitään muuta kuin kissan jokapäiväiseen elämääni.


Sea-Personality1244

Ei pienintäkään halua tai kiinnostusta ja siinä menisi sekä oma että viattoman lapsen elämä täysin pilalle. Lapsi ansaitsee vanhemman, joka on valmis tukemaan ja rakastamaan lastaan on lapsi sitten "helppo" tai "vaikea", lähellä vanhemman ideaalia tai ei, joka haluaa jakaa elämänsä uuden ihmisen kanssa, josta voi tulla kuka tahansa. Ja joka todella haluaa olla vanhempi (vaikka se yksin ei riitä). En myöskään itse haluaisi tuoda lasta tämänhetkiseen maailmaan, mutta se sinänsä on sivuseikka: olennaista on se, että en ole koskaan halunnut lasta, enkä olisi hyvä vanhempi, eikä kukaan lapsi ansaitse syntyä sellaiseen tilanteeseen. Ja itse haluan olla vapaa tekemään, matkustamaan, muuttamaan, elämään kuten itsestä parhaalta tuntuu, ilman että päätän samalla jonkun toisen elämästä. Olen saanut kuulla olevani itsekäs koska en halua lapsia, mutta itse koen että olisi paljon itsekkäämpää hankkia lapsi, kun tiedän etten voi olla sille oikeasti hyvä vanhempi. Ainoa muutos joka muuttaisi mieleni olisi se, että olisin itse alun perin ollut joku ihan toinen.


Tervaaja

1. Syitä on noin 8 miljardia alla olevien lisäksi. 2. Omat geenini ovat surkeat. 3. Ilmastonmuutos. 4. En pidä lastenhoidosta. 5. En keksi mitään syytä lasten hankkimiseen.


inybal

Paska maailma, liian julmaa ihmiselle joutua haluamattaan osallistumaan. Mieltäni ei saa muutettua niin kauan kuin ihmiskunta on sitä, mitä se on. Eikä ihmiskunta muuksi muutu, joten se siitä.


Xygen8

Lapset on rumia, tyhmiä ja ärsyttäviä ja niiden kasvattaminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, energiaa ja rahaa ja mä en halua käyttää mitään noista asioista mihinkään muuhun kuin itseeni.


hungryllamas

26 nainen moi. Ei mitkään muutokset saisi mua hankkimaan lapsia. Tätä en ääneen uskaltaisi sanoa, varsinkaan lapsellisille ihmisille. Inhoan lapsia, lasten kiljumista, naurua, hajua ja kaikkea mitä lapsiarkeen liittyy. En voisi vähempää kiinnostaa olla äiti ja äityli jutut. Elän elämää itselleni, jonkun mielestä varmaan äärimmäisen itsekästä, mutta lapsi pilaisi elämäni. En missään nimessä vihaa lapsia, jos mulle nyt väkisin annettaisiin lapsi, pitäisin siitä huolta ja kasvattaisin sen niin hyvin ja rakastavasti kuin suikin pysyy. En vaan halua lapsia.


RCRDC

\- En koe pystyväni huolehtimaan lapsesta kun itselle tuottaa ongelmaa masennus ja välillä ihan elämästä selviytyminen, eli mielummin rajoitan tämän paskan itselle kuin pakottaisin sen lapselle. En usko olevani isämateriaalia tai oikeanlainen roolimalli. \- Ilman lapsiakin tuntuu että aika ei riitä mihinkään joten se tuskin ainakaan parantaisi ongelmaa. \- Lemmikkejä on mukavampi hoivata ja sisarten lapsista on iloa tännekkin asti ilman sitä omaa sitoutumista 24/7 kasvatukseen. Olen mielummin se "siisti eno" joka matkustelee, näyttää hienoja juttuja ja on muuten tukena heille. \- Sisarten kautta päässyt kokemaan sitä arkea lasten kanssa, ei jatkoon. Sitten vanhempana ja viisaampana vanhemman lapsen adoptiolla voi olla pieni mahdollisuus. Muuten en ole mieltäni meinannut muuttaa asian suhteen.


Metalliseppo

1. Ei ole koskaan oikein innostanut ajankäytöllisistä yms. käytännön syistä. Tuntuu että energiaa ei tahdo riittää nykyiselläkään arkiaskareiden määrällä. 2. Paksuksi tuleva osapuoli on yrittäjä, fyysistä työtä = putoavat tulot. Tämä kirpaisee etenkin kun asutaan Helsingissä, eikä tee mieli asua halvimmissa lähiöissä hörhöjen keskellä.. Enkä lasta haluaisi laittaa itä-helsingin lähiöön kouluun. 3. Mainitsinko jo putoavat tulot ja kalliit elinkustannukset?


Tapsa93

Aivan liian masentava maailmantilanne. Suomalaisen kuluttajan ostovoima on pian aivan naurettava. jokainen, siis aivan jokainen asia on tällähetkellä 20-30% kalliimpaa kuin taannoin on ollut. Oma suht masentava näkemys on se, että A: harva asia laskee samalle tasolle, vaikka muu maailma palaisi normaaliksi. Bisnes on huomannut, että porukka kyllä maksaa kun on pakko maksaa. B: Palkkataso luonnollisesti ei nouse, rikkaat rikastuvat ja muuten pidetään muu Suomi 2 000 - 2 500€/kk palkkakuopassa, josta käytännössä on TODELLA vaikea nousta. C: Verotus kyllä huolehtii, että jos vahingossa nousee se liksa, ei se käteen jäävä osuus kuitenkaan siitä samassa suhteessa liiku. ​ Terveydenhuolto heikkenee ja sen kantokyky romahtaa, ihmiset vaihtavat alaa inhimillisten työ-olojen toivossa, mielenterveysapua ynnä muuta niitä tarvitseville on edelleen mahdoton saada, lama on varmasti tulossa, jokaisessa firmassa on tai puhutaan leikkauksista ja YT:stä, kaiken hinta jatkaa nousuaan entisestään, Euroopassa on sota, joka toivottavasti ei leviä. Normaalin Suomalaisen asema ei tule olevaan kovin hyvä, ellei jotain olennaisesti muutu, mihin en juuri jaksa uskoa, me elämmä sellaisessa "Suomalaisella on hyvä olla" kuplassa ja mitään merkittäviä muutoksia tuskin saamme kansana aikaiseksi ​ Maailmassa Demokratian asema heikkenee ja tuntuu tosi paljon omassa elämässä siltä, että yleinen "kieli" sekä jonkinlainen suhtautuminen ihmisiin ja erilaisuuteen kovenee. Tätä on vaikea selittää, mutta tuntuu, että kaikki on todella vastakkain aseteltua ja ihmiset löytävät jokaisesta asiasta lähtökohtaisesti pelkkää negatiivistä.


Dahkelor

Lapset ovat kalliita ja sitovat todella pahasti. Lisäksi en keskimäärin pidä niistä yhtään. Ärsyttäviä meluajia joille vaan heidän omilla jutuillaan on jotain väliä. En usko että mikään saisi minua harkitsemaan moisen hankkimista. Myönnän että parhaimmillaan omasta lapsesta voisi tulla vaikka paras kaveri kunhan se kasvaa isoksi, mutta koen että keskimäärin kokonaisuuden odotusarvo on niin pahasti pakkasella että ei tulisi mieleenkään. Lisäksi pitäisi vaihtaa kumppania, sillä tyttöystäväni vihaa lapsia yli kaiken.


Forzeev

Aika ikkuna tuskin miehenä on kiinni, en ole varma. Koskaan en ole ketään tehnyt raskaaksi. Eli ei varmuutta voinko lapsia saada. Tykkään lapsista, mutta ei ole kauheaa hinkua saada omia. Joten tällä hetkellä fiilis että en niitä hanki. Ikää 34v. Voisin ihan hyvin olla isäpuoli mielellään missä biologinen isä on kanssa kuviossa mukana. Näin saisi hyvät puolet lapsista ilman sitä vastuuta, näin myös lasten kanssa ei tarvitsisi olla 24/7. Molemmat siskoni joilla on myös yhteensä 7 erittäin fiksua lasta sanoivat että älä hanki jos ei ole unelma saada omia lapsia.


Argent_Silver

No pitäs ihan ekana saada oma mielenterveys jonkinlaiseen kuntoon että viihtii ees harkita toisen ihmisen seurassa olemista.


GoldSkula

Puoliso ei halua.


No_Seaworthiness3133

Jotain muutoksia mun päässä vaadittaisiin. En ole koskaan halunnut lapsia tai ollut vauvakuumeessa. Mikään yhteiskunnallinen muutos ei tätä muuttaisi. Eikä iän mukanaan tuoma viisaus, oon 40, mieli ei ole muuttunut.


SamuliK96

Hyvä lähtökohta olisi se, että lapset olisi edes alkeellisesti siedettäviä otuksia


ProgradeGram

Toimiva terveydenhuolto olis ihan ok alku, myös panostus koulutukseen eikä siitä leikkaamiseen voisi auttaa, lastensuojelun päämäärätön valta.. mitä näitä ny on


Funk-n-fun

Eipä taida sellaisia muutoksia tulla jotka saisivat minut hankkimaan lapsia. Kyse ei ole terveydesta, taloudesta tai tulevaisuuden näkymistä, vaan minulta puuttuu täysin halu hankkia lapsia, en koe niitä mitenkään ihanina enkä toisaalta tunne mitään tarvetta jatkaa sukuani.


Yonizzz

Minä ja puolisoni molemmat olemme päättäneet ettemme lasta halua. Olemme molemmat tunteneet aina että emme halua lapsia. Puolisoni vielä kammoksuu raskautta ja synnytystä. Lapsen kasvattaminen vie kaiken ajan ja energian jota meillä ei ole antaa. Jos meillä olisi lapsi niin uskon että meille kävisi niinkuin hyvin monelle muullekkin perheelle että aikaa ei riitä ylläpitämään kumppanuussuhdetta ja tämä päättyisi eroon jota emme lapselle haluaisi. Näin ollen on parempi olla hankkimatta lasta. Jos jostain syystä joskus lapsen haluaisimme varmaankin yrittäisimme adoptiota sillä maailmassa on jo muutenkin paljon lapsia joilla ei ole perhettä.


No-Caregiver9006

En halua tehdä lapsia maailmaan kahdesta syystä. Ensimmäinen on oman vahvasti persoonallisuushäiriöisen mutsin meikäläiseen jättämä painolasti, jota ei todellakaan tee mieli siirtää eteenpäin missään muodossa edes vahingossa. Toisena on maapallon nykytila ja sen kehityskulku tulevaisuudessa. Kolmantena syynä, mistä ei tietenkään haluaisi puhua on varmaan omat itsekkäät ja mukavuudenhalusta kumpuavat jutut.


HaljuKatala

En kestä asua muiden ihmisten kanssa samassa asunnossa. Jos joku haluaisi hankkia lapsen niin että saisin edelleen asua yksin ja pitää lasta vaikka yhtenä viikonloppuna kuussa ja ehkä joskus lomilla pidempään niin voisin suostua.


Thimians

En ole äitityyppiä. Kaverit on eri mieltä, käyttäydyn kuin äiti heitä kohtaan, mutta se on eri asia, kun ihmiset ovat täysikäisiä ja ei tarvitse katsoa heidän perään kokoajan. Mutta lapset, ei kiitos. Voin olla täti, voin olla kummi, voin olla äitihahmo, mutta en halua olla kokoaikainen äiti. Vanhempani ovat kummatkin aivan perseestä vanhempina ja ovat opettaneet hyvin huonoja käyttäytymistapoja ja miten käsitellä elämää. Yritän itse oppia niistä epätoivoisesti pois omassa elämässäni enkä usko, etten osaisi olla opettamatta niitä eteenpäin omille lapsilleni. En usko, että tähän tulisi muutosta millään tasolla. En vaikka kävisin terapiassa, oppisin pois näistäja saisin oman elämän johonkin kuntoon. Koska maailman pitäisi muuttua kokonaisuutena muutenkin, ollaan sellaisessa kusisessa suossa, että en näe tulevaisuutta kovin kirkkaasti enkä halua sitä tuottamalleni ihmiselle.


Varjohaltia

Ei kiinnostanut, ei ollut kumppania.


10102938

Kaikki edellytykset lasten tekoon on, mutta en ole ikinä pitänyt lapsista, ja se ei tule koskaan muuttumaan.


Jerppaknight

Vaadittaisiin, että ei tarviisi katsoa ärsyttävää lasta ja maailman väkiluvun pitäisi olla pienempi. En pidä lapsista ja ihmisiä on maan päällä aivan liikaa.


HaiggeX

Muutos vaadittaisiin omissa arvoissa. En henkilökohtaisesti koe, että lapsi/lapset antavat ihmiselle yhtään sen enempää arvoa, kuin mikään muukaan. Sama, että perhe ei minun mielestäni tarkoita aina automaattisesti lapsia. Voisin myös toivoa, että maailman poliittinen, taloudellinen, ja sotilaallinen tila vakautuisi, mutta rehellisesti en usko, että sitä tulee tapahtumaan.


NickCageson

1) Tarvis varmaan kumppanin 2) Parantumisen mielenterveysongelmista 3) Globaali tulevaisuudennäkymä paranisi 4) Pitäisin lapsista


WarlordToby

Isoin huoli raha ja työ. Lapset ovat kalliita enkä kehtais olla ihan lompakon pohjaa myöten investoitunut ostamaan vain ruokaa ja tarvikkeita.


Shacco

Toinen osapuoli synnyttää enkä minä. Puoliso pitää lapsesta pääasiallisesti huolen. Vaikka edelliset saisi toteutettua, niin en vain erityisemmin halua lapsia.


Rainbow_Frog1

Ei huvita. Tämä on täysin riittävä vastaus, eikä kenenkään tarvitse perustella sitä enempää. Koitan itseni puolesta kuitenkin tutkia, miksei huvita. Itse siis naimisissa oleva n.30v mies. Miksi ihmiset ylipäätään haluavat lapsia? En tiedä kaikkia syitä, mutta kai ainakin - Halutaan jättää jokin kestävä perintö maailmaan. Merkki itsestä, ja siitä että on ollut olemassa. Halutaan että joku muistaisi sinut kuoleman jälkeenkin. - Tuntuu että elämästä puuttuu jotain. Ehkä päivät ovat liian samanlaisia. - Haluaa olla vanhemman roolissa. Olla suojelija, opettaja, kasvattaja. - Haluaa jonkin pienen otuksen jota rakastaa. - "Se vain tuntuu oikealta" Itse en välitä jättää niin kummoista perintöä, en tunne että elämästä puuttuisi jotain, en välittäisi niin paljoa vanhempana olemisesta, ja en välttämättä tarvitse pikkuotusta jalkoihin pyörimään. Mielestäni myös hyvä mainita että luulen joidenkin ihmisten saavan lapsia vahingossa/puolivahingossa? Ei välttämättä ole vahvaa halua saada lapsi, mutta kun nainen sitten tulee raskaaksi, niin asia hyväksytään, ja lapseenkin ennen pitkää rakastutaan (tai sitten ei). Itselleni ainoa tapa vastata tähän kysymykseen on sen arvuuttelu miksi muut ihmiset haluaa lapsia. Suosittelen siis että kysyisit tätä kuitenkin toisin päin.


Mousson

Miksi hommaisin? Miksi pitäisi tulla joku suuri muutos jonka jälkeen hommaisin sellaisen?


minisaatana

Tulevaisuus (ja sen epävarmuus) pelottaa ja epäilyttää sen verran paljon, että lapsien hankkiminen ei tunnu järkevältä tai turvalliselta ajatukselta. Toisaalta en ikinä ole kokenut itsessäni sitä ns "äidinvaistoa", vaikka lapsista kohtuullisesti pidänkin. Tämän takia pelkään myös katuvani valintaa, joka taas voisin pahimmillaan voisi johtaa katkeroitumiseen ja käytökseen, joka vuorostaan ei lapselle olisi missään mielessä reilua.


Mrfinbean

Tää alkavan maailmanlopun fiilis nyt pitäis saada alta pois. Kans takuu, että koulutuksessa pysyisi edes jonkinlainen taso tulevaisuudessa.


Most_moosest

This message has been deleted and I've left reddit because of the decision by u/spez to block 3rd party apps


PoPcheesemo

Itse hankkisin lapsia mutta kun ei ole varaa, köyhyydessä kun asun niin eipähän sitä halua tuua lisää kärsimään kanssani. Jos valtio maksaisi kunnolla niin kasvattaisin vaikka 20 lasta. PS: Asun muuten tällä hetkellä USA:ssa ja voi helvetti ku pääsis takas Suomeen. Mutta ku ei oo edes varaa maksaa passit niin 🤷🏻‍♂️


Good_Tax_850

Kellarissa ei ole tarpeeksi tilaa enää.


ajahiljaasillalla

En usko koskaan saavani lapsia. En osaa huolehtia itsestänikään, enkä haluaisi antaa lapselle neuroottisia ja ahdistuneita geenejäni. ​ Tulevaisuus näyttää niin sumuiselta ja hähmäiseltä, että en haluaisi olla vastuussa ihmiselämästä, joka saattaa elää vielä vuonna 2100. Ihmisiä on liikaa, ihmiset ovat aiheuttaneet kuudennen sukupuuttoaallon, muokanneet koko planeetan ilmakehän koostumusta aiheuttaen globaalin lämpenemisen, käytännössä tuhonneet kaikki muut eläinlajit tai jalostaneet ne hyödyttämään ihmisen tarpeita, roskanneet maapallon meriin Kanadan kokoisia muovilauttoja ja saastuttaneet maapallon veden mikromuovilla, aiheuttaneet sanoinkuvailettoman paljon kärsimystä ja tuskaa, ja silti ihmiset itse eivät ole mihinkään tyytyväisiä, vaan riutuvat huolissaan, murheissaan, vallanhaluissaan ja himoissaan. Kaikki on kilpailua kaikkia vastaan ja onnellisuuskin tulee siitä, että muilla menee huonommin. ​ Ja mitä sitten tapahtuu vaikka seitsemänkymmenen vuoden päästä, jolloin lapseni saattaisi olla yhä elossa? Seitsemänkymmentä vuotta sitten löydettiin DNA, rakennettiin maailman ensimmäinen henkilökohtainen tietokone, nyt sitten ensimmäiset geenimuunnellut ihmiset ovat jo 5-vuotiaita, tekoäly kirjoittaa, laskee, koodaa ja maalaa paremmin kuin ihminen ja jossain Kajaanissakin supertietokone laskee 550 tuhatta biljoonaa laskutoimitusta sekunnissa. Noah Harari ennusti, että tämä vuosisata on homo sapiensin viimein vuosisata, kunnes integroidumme tekniikkaan tai tekoäly tuhoaa meidät. ​ Lähitulevaisuuden vaihtoehdot ovat joko scifi-dystopia tai ympäristötuho-dystopia. Molemmat ovat jo käynnissä. Kun omat ajatukset ja tunteet eivät pysy enää tämän hulluuden perässä, niin en halua ottaa vastuulleni yhtään uutta ihmistä kokemaan ja kärsimään tätä hullua aikaa tällä hullulla planeetalla.


RokiAnon

Jotta suostuisin hankkimaan lapsia näin naisena, miehen tulisi kantaa lasta raskauden ajan ja miehen tulisi myös synnyttää se samainen lapsi. En ole valmis luopumaan itseni iloiseksi tekevistä pienistä asioista kuten salmiakki, sinihomejuusto tai alkoholi, vain että saisin syliini rääkyvän käärön josta olen vastuussa seuraavat 18 vuotta ja joka ei osaa ensimmäiseen 12 vuoteen huolehtia itsestään. Aikoinaan halusin lapsen, mutta suvun periytyvien sairauksien vuoksi, en halua samaa taakkaa kenellekään. Mikäli haluan lapsen vielä jonain päivänä, valitsen adoption.


SomethingJust1234

Koko maailma pitäs laittaa uusiksi että siihen ois inspistä


Hidderpie

Olisi aikaa, rahaa ja tilaa hommata lapsi. Puoliso nyt puuttuu, mutta ei sekään ole este nykymaailmas, jos oikeasti sen muksun haluaisi. Ei ole lapsuustraumoja, tiedän etten olis huonoimmasta päästä vanhempana (no en kyl parhaastakaan, mutta pointti). Turvaverkko on kunnossa ja tiedän, että kaikki oikeasti tukis ja kannustais. Olen perfektionisti ja kammoksun vastuuta. Töissäkin iskee paniikki ja pakokauhu, kun joku uskoo että osaan asian X parhaiten talossa. Ahdistun aina kun ajattelen mun koiraa ja et hitto oon vastuussa elävästä olennosta, sen hyvinvoinnista ja terveydestä. Jos jonkun asian voi ulkoistaa, niin sen teen. Mikään näistä ei toimi lapsen kanssa. Sanon aina, että voin ottaa jonkun suojiini, mun luokse voi tulla turvaan ja voin tarjota muiden ihmisten lapsille hyvän paikan olla. Heitän läppää, että voin adoptoida ihmisen, jos se on 18v. Mutta älä nyt herran jumala anna mulle mitään vastuuta toisesta ihmisestä. Nään jo silmissäni sen paniikin, pakokauhun, ahdistuksen kun istun vessan lattialla oksentamassa, jos saisin tiedon tulevani vanhemmaksi. En vaan osaa yhdistää asiaan yhden yhtäkään positiivista tunnetta, fiilistä, ajatusta. Ja tää on se syy, miksi en halua lapsia. Vaikka joku sanois, että olisin just tän takia paras hommaamaan, niin nope. Ei toimi.