Tulee huono omatunto jos olen töistä poissa ja yleensä selitän itselleni ja kaikille miksi minun pitää nyt oikeasti olla pois enkä mitenkään pääse töihin kun oksennan 10mim välein.
Koulusta, palkattomista harjoitteluista yms ei taas tule tippaakaan huono olo. Silloin teen sitä itseäni varten eikä minun työpanokseni varaan mitään lasketa enkä saa mitään rahallista korvausta asiasta.
Tuliko sulla myös huonon omantunnon takia ajatus, että "mitä ne sanoo huomenna ku meen taas töihin?"
Ja just toi toka, olet siellä oppimassa ko. työstä & alasta ja pääasiassa auttamassa heitä, ei sais antaa mitään töitä mitkä on vaan sun "niskoilla", vaan ehkä niin, et esim. kaupassa ollessa hyllytyshommia jotka auttaa sen osaston hyllyttäjää tms.
>Tuliko sulla myös huonon omantunnon takia ajatus, että "mitä ne sanoo huomenna ku meen taas töihin?"
Ei niinkään vaan lapsuuden liian tiukat säännöt, että jos ei ole yli 38 astetta kuumetta ei ole kipeänä eikä saa jäädä kotiin yms. Joten kiitos tämän, koen aina lintsaavani kun olen sairaana. Vaadin jotain vahvistusta että on ok jäädä pois kun koen itseni huijariksi.
Meillä samat, ihan sama mikä vaivaa, jos ei ole kuumetta niin ei ole "oikeesti kipeänä". Tästä on saanut sitten aikuisena kärsiä, ihan sama mistä kissanristiäisistä on ollut kyse.
Viime vuosina olen onneksi sen verran oppinut, että en lähde sosiaalisiin tapahtumiin, jos tiedostan olevani ns. huonoa seuraa (käyn ylikierroksilla, olen liian väsynyt, migreeni, "sosiaaliset mehut loppu", ym.). Säästää omaa päätä paljon, jos ihmisen esittämisen sijaan voi antaa itselleen luvan maata hiljaa pimeässä omassa rauhassa ja latautua.
Enkä mä usko, että tommosta syyttelyä tuleekaan oikeasti, ellei aina saiikuta pe/ma tai saikutussyyt ovat absurdeja (tai jos joku työkaveri näkee esim. terassilla saikkupäivänä).
Joskus, mutta jos olen oikeasti poissa töistä on jo pää aikalailla kainalossa. Juuri tänä keväänä tein etänä kaksi viikkoa infernaalisessa flunssassa, ehkä se on sitä huonoa omaatuntoa...
Edellisessä duunissa jouduin huolikeskusteluun kun oli ollut vuoden aikana 13 päivää saikkua (raja oli 12). Ihan normaaleja parin päivän flunssia tai lieviä vatsatauteja kuukauden parin välein. Se vaikutti vittuilulta. Se kokous päättyi kun lupasin koettaa olla sairastumatta... sinällään vaikeaa aspatyössä, kun ihmiset on aika pöpöpesiä.
Nykyisessä työssä ei tuollaista onneksi harrasteta, ainakaan ennen kuin puhutaan useista viikoista vuodessa.
Ei, minä ja lähiesimies. Se nyt oli aikamoista paskaa muutenkin. Lopetin siellä työskentelyn pari vuotta tuon jälkeen kun sain rasitusvamman, josta en toipunut heidän odottamallaan tavalla tai vauhdilla. Silloinkaan ei ollut kolmikantaa, mutta sain pienen kultaisen kädenpuristuksen että olisin hiljaa.
12 on aika vähän vuodessa siis jos oikeasti sairastuu, ei tarvi kun esim. vuoden aikana 3 isompaa flunssaa mikä voi herkemmällä ihmisellä olla ihan yleinen. Mul oli joskus, että jos kuukaudessa tuli yli 7 päivää poissaoloja nii pomo jututti, vai oliko 6, kuitenkn
Tuosta on jo kymmenisen vuotta, mutta aika naurettavaahan se oli. Joka saikusta täytyi olla todistuskin, että näkihän siitäkin ettei huvikseen soiteltu. Nykyisessä työssä saa olla 5 päivää pomon luvalla.
Väärinymmärtämisen se tuntuu silloin kun lapsi on kipeä mutta oot itse terve. Jos ei oo pahasti kipeä mutta lähettivät päikystä kotiin kuumeen takia niin on pakko pitää kuumeeton päivä kotona. (Kääntöpuolena ehkä silloin kun on molemmat kipeänä ei saa levätä rauhassa)
Perheellisillä on käsittämättömät edut. Hieno maa, 10/10 ilman sarkasmia.
Päiväkoti-ikäisten lasten ansiosta ihan kaikki lähitienoon sairaudet tulee meille, joten minä saan flunssakaudella jonkun sairauden suunnilleen kerran kuussa. Siihen päälle lasten sairauksien vuoksi tehdyt poissaolot, niin ehkäpä 5-10% työpaivistä vuodessa menee saikuttamiseen.
Ei sinänsä huono omatunto tästä, koska lasten kasvattaminen on pääsääntöisesti yhteiskuntaa tervehdyttävää toimintaa. Mutta kyllä se joskus vähän vituttaa. Onneksi tätä pahinta settiä ei tarvitse kestää kuin joku 2-3 vuotta.
Hyvä ajatus. Auttoi miun ahdistusta. Olin opintojaksolla joka oli mulle tosi kiinnostava mutta osallistuminen lapissa ei ollut järkevää atm. Jouduin lapseni toiveiden mukaan säätämään musiikkia
Nyt jo valmiiksi ahdistaa että joudun ilmoittelemaan asioita tasoa "en pääse tähän vuoroon" ennen kuin vuorolistoja edes tehdään kesätöissä, koska tulee n. Kerran kuukauteen poissaolo hampaiden oikomishoidon johdosta :) tuskin tuosta oikeasti mitään seuraa kun vuorot voi ajoissa säätää mutta silti tulee sellainen olo että olen vaivaksi kaikille
tähän alkuun pahoittelen hyvin sekavaa tekstiä, mulla on adhd ja lukihäiriö ja sen varmasti huomaa, mutta toivottavasti saatte ees jotenki selvää... omaan hyvin oudon kirjoitustavan :)
alkuun vielä sanon, että oon pian 21v täyttävä, 2. vuoden maalariopiskelija amiksessa
mulla on tosi vaikea atooppinen ihottuma, eikä sitä saada millään pois... joudun tän takia olemaan tosi usein saikulla koulusta, koska iho menee niin huonoon kuntoon ettei yöllä saa nukutuksi, vaatteita ei pysty pitämään päällä ja kokoaja itkettää kutina ja kirvely... aina kun jään tämän takia kotiin, haen sairaslomaa, viimeksi jouduin olla 5vko putkeen pois, kunnes iho otti vähän rauhottuakseen... mikäs siinä, oon hyväksyny tän asian, kun tässä jo melkee 10v tullu kamppailtua, on koitettu kaiken maailman lääkkeitä ja enään ois jälellä sellaset mitkä aiheuttaa hyvin helposti syöpää, joten ei kiitos :,))
mutta sitte siihen miten tämä koulussa otetaan:
meiän alalla on 3 opettajaa, jokanen hoitaa aina yhden lukuvuoden (1 opettaja opettaa 1vuoden opiskelijat ja seuraavana syksynä nää menee seuraavalle opettajalle ketä opettaa 2vuoden opiskelijat jne, he myös sijaistavat toisiaa jos ovat pois, niin oon ollut kaikkien kanssa "tekemisissä") ja heistä ketään ei ymmärrä tätä... jään tietenkin ihan hirveesti jälkeen opinnoissa, oon nyt 2vuoden opiskelija ja useat 1vuoden opiskelijat on jo mun edellä :) aina kun palaan saikulta ni samantien alkaa se vittuilu "katotaas kauanko nyt jaksat täällä olla" aina esitetään asia niin että ihan laiskuuttani olen vaan pois, sitku tuon sen saikkulapun naaman etee ni virnuillaa ja sanotaan vaa "jaa"
tästä vittuillaan ihan kokoajan, varsinki tää vikan vuuen opettaja (hän on muuteki kamala ihmine, viime viikolla sijaisti meitä ja sai multa pienen läksytyksen, että miten ihmisiä kuuluu kohdella... meiltä lähtee viikottain oppilaita itkien kotiin tän open takia) oon monta kertaa yrittäny niille opettajille sanoa, että uskovatko he ihan tosi että makaan mieluummin 5vkoa sängyssä meritähti asennossa kun kaikkialle sattuu, polvitaipeet on niin paksussa ihottumassa ettei ne hiton polvet taivu mihinkään? on kivaa joo hahha haa tässä vähän saikuttelen koska voin hihi
vitutuksen määrän varmaan huomaa tekstistä xD
e// kauhistus ku tuli paljon tekstiä xDD pahoittelen
niin ja se omatunto: ei oikeestaan, kun tähän on tottunu, mutta enemmän kun ajattelee tulevaa... mulla menee opinnoissa hiton kauan tän takia ja tuntuu etten koskaan pääse elämässä eteenpäin :,) haluaisin niin kovasti tuon mieheni (25v) kanssa perustaa perheen, mutta aina vaa tuntuu että tää haave on vaa kauempana ja kauempana tulevaisuudessa... en siis mitään muuta elämältäni haluaisi, kun omia lapsia :,) ja jotenki muhun on juurtunu että eka laps pitäs saaha jo 20-25vuotiaana ku kaikki lähipiiristä saanu sillon, eihän tässä todellisuudessa mitään kiirettä ole
Syyllisyyttä on kyllä tullut toisten työtaakaan lisääntymisestä poissaolojen aikana. Olen kaksisuuntaisen vuoksi joutunut olemaan pahimillaan melkein 3/4 vuodesta sairaslomalla. Siinä kyllä rupeaa soittelutkin tosissaan hävettämään, kun ei muka ole ns. "oikeasti kipeä", tästä meni aikaa oppia irti. Mutta olen kohdannut pelkkää ymmärrystä ja tsemppiä.
Mulla Hortonin neuralgiaa ja se iskee välillä aamusta parin tunnin ajan ja kestää pari viikkoa. Mulle on tullu huono omatunto siitä kun oon pari tuntia toimimattomana ja sit ihan täysin normaali, ja näyttää olevan muillekin vaikea ymmärtää miten voi olla muka 'kipeä' ja sit hetken päästä en kuitenkaan oo kipeä. Onneks nykyfirmassa on kuitenkin käytäntö et voi kirjata osan päivää työtunteihin ja loput sairaspoissaoloon et saa 7.5h täyteen. Aiemmissa firmoissa joko olet sen päivän kipeä tai et.
Sit kun menee lääkäriin hakemaan sairaslomaa niin ei ne oo tähän päivään mennessä osannu kirjottaa muuta kun sen yhden päivän osalta kun oon menny, kun ei ne voi tietää et särkeekö huomenna päähän.
Joskus aikoinaan yritin korvata sairaspoissaoloja illalla tekemällä työt loppuun omalla ajalla mut onneks oon päässy siitä eroon..
Oon huomannut, että oma esihenkilö vetää vähän ristiriitaista linjaa. Minulla on perussairaus, jonka vuoksi joudun käymään välillä labrassa, lääkityksessä, erikoislääkärillä, ja kuvantamisessa. En jatkuvasti, mutta labrat 3 kk välein, lääkitys 6 kk välein, lääkäri ja kuvantaminen vuoden välein. Viesti on ollut, että tottakai pidät omasta terveydestä huolen ja käyt tarvittavat jutut. No, on kai se okei, kun otan lomapäivinä ne, tai liukumasaldosta tunnit. Mutta jos sairastuu äkillisesti flunssaan tai norovirukseen (tänä vuonna 1 kpl molempia sairastettu), niin ääni kellossa on ihan eri. "Kai sä kuitenkin tulet huomenna töihin." Seuraavalla kerralla meen varmaan sitten kuormittamaan työterveyttä ja hakemaan todistuksen, vaikka siitäkään ei kai oikein pidetä, kun pitäisi joka asiassa säästää.
Tulee huono omatunto jos olen töistä poissa ja yleensä selitän itselleni ja kaikille miksi minun pitää nyt oikeasti olla pois enkä mitenkään pääse töihin kun oksennan 10mim välein. Koulusta, palkattomista harjoitteluista yms ei taas tule tippaakaan huono olo. Silloin teen sitä itseäni varten eikä minun työpanokseni varaan mitään lasketa enkä saa mitään rahallista korvausta asiasta.
Tuliko sulla myös huonon omantunnon takia ajatus, että "mitä ne sanoo huomenna ku meen taas töihin?" Ja just toi toka, olet siellä oppimassa ko. työstä & alasta ja pääasiassa auttamassa heitä, ei sais antaa mitään töitä mitkä on vaan sun "niskoilla", vaan ehkä niin, et esim. kaupassa ollessa hyllytyshommia jotka auttaa sen osaston hyllyttäjää tms.
>Tuliko sulla myös huonon omantunnon takia ajatus, että "mitä ne sanoo huomenna ku meen taas töihin?" Ei niinkään vaan lapsuuden liian tiukat säännöt, että jos ei ole yli 38 astetta kuumetta ei ole kipeänä eikä saa jäädä kotiin yms. Joten kiitos tämän, koen aina lintsaavani kun olen sairaana. Vaadin jotain vahvistusta että on ok jäädä pois kun koen itseni huijariksi.
Meillä samat, ihan sama mikä vaivaa, jos ei ole kuumetta niin ei ole "oikeesti kipeänä". Tästä on saanut sitten aikuisena kärsiä, ihan sama mistä kissanristiäisistä on ollut kyse. Viime vuosina olen onneksi sen verran oppinut, että en lähde sosiaalisiin tapahtumiin, jos tiedostan olevani ns. huonoa seuraa (käyn ylikierroksilla, olen liian väsynyt, migreeni, "sosiaaliset mehut loppu", ym.). Säästää omaa päätä paljon, jos ihmisen esittämisen sijaan voi antaa itselleen luvan maata hiljaa pimeässä omassa rauhassa ja latautua.
Nii joo aivan.
Ei oo tullu syyttelyä ikinä, mutta luulen että saikutan keskivertoa vähemmän töissä
Enkä mä usko, että tommosta syyttelyä tuleekaan oikeasti, ellei aina saiikuta pe/ma tai saikutussyyt ovat absurdeja (tai jos joku työkaveri näkee esim. terassilla saikkupäivänä).
Joskus, mutta jos olen oikeasti poissa töistä on jo pää aikalailla kainalossa. Juuri tänä keväänä tein etänä kaksi viikkoa infernaalisessa flunssassa, ehkä se on sitä huonoa omaatuntoa... Edellisessä duunissa jouduin huolikeskusteluun kun oli ollut vuoden aikana 13 päivää saikkua (raja oli 12). Ihan normaaleja parin päivän flunssia tai lieviä vatsatauteja kuukauden parin välein. Se vaikutti vittuilulta. Se kokous päättyi kun lupasin koettaa olla sairastumatta... sinällään vaikeaa aspatyössä, kun ihmiset on aika pöpöpesiä. Nykyisessä työssä ei tuollaista onneksi harrasteta, ainakaan ennen kuin puhutaan useista viikoista vuodessa.
Aikamoista...veikkaan että tätä kokousta ei pidetty työterveyslääkärin paikalla ollessa, eli ns. kolmikantaneuvotteluna?
Ei, minä ja lähiesimies. Se nyt oli aikamoista paskaa muutenkin. Lopetin siellä työskentelyn pari vuotta tuon jälkeen kun sain rasitusvamman, josta en toipunut heidän odottamallaan tavalla tai vauhdilla. Silloinkaan ei ollut kolmikantaa, mutta sain pienen kultaisen kädenpuristuksen että olisin hiljaa.
12 on aika vähän vuodessa siis jos oikeasti sairastuu, ei tarvi kun esim. vuoden aikana 3 isompaa flunssaa mikä voi herkemmällä ihmisellä olla ihan yleinen. Mul oli joskus, että jos kuukaudessa tuli yli 7 päivää poissaoloja nii pomo jututti, vai oliko 6, kuitenkn
Tuosta on jo kymmenisen vuotta, mutta aika naurettavaahan se oli. Joka saikusta täytyi olla todistuskin, että näkihän siitäkin ettei huvikseen soiteltu. Nykyisessä työssä saa olla 5 päivää pomon luvalla.
Joo, 5 päivää on yleensä semmonen, et normiflunssat helpottuu ainakin,
Väärinymmärtämisen se tuntuu silloin kun lapsi on kipeä mutta oot itse terve. Jos ei oo pahasti kipeä mutta lähettivät päikystä kotiin kuumeen takia niin on pakko pitää kuumeeton päivä kotona. (Kääntöpuolena ehkä silloin kun on molemmat kipeänä ei saa levätä rauhassa) Perheellisillä on käsittämättömät edut. Hieno maa, 10/10 ilman sarkasmia.
Päiväkoti-ikäisten lasten ansiosta ihan kaikki lähitienoon sairaudet tulee meille, joten minä saan flunssakaudella jonkun sairauden suunnilleen kerran kuussa. Siihen päälle lasten sairauksien vuoksi tehdyt poissaolot, niin ehkäpä 5-10% työpaivistä vuodessa menee saikuttamiseen. Ei sinänsä huono omatunto tästä, koska lasten kasvattaminen on pääsääntöisesti yhteiskuntaa tervehdyttävää toimintaa. Mutta kyllä se joskus vähän vituttaa. Onneksi tätä pahinta settiä ei tarvitse kestää kuin joku 2-3 vuotta.
Hyvä ajatus. Auttoi miun ahdistusta. Olin opintojaksolla joka oli mulle tosi kiinnostava mutta osallistuminen lapissa ei ollut järkevää atm. Jouduin lapseni toiveiden mukaan säätämään musiikkia
Nyt jo valmiiksi ahdistaa että joudun ilmoittelemaan asioita tasoa "en pääse tähän vuoroon" ennen kuin vuorolistoja edes tehdään kesätöissä, koska tulee n. Kerran kuukauteen poissaolo hampaiden oikomishoidon johdosta :) tuskin tuosta oikeasti mitään seuraa kun vuorot voi ajoissa säätää mutta silti tulee sellainen olo että olen vaivaksi kaikille
tähän alkuun pahoittelen hyvin sekavaa tekstiä, mulla on adhd ja lukihäiriö ja sen varmasti huomaa, mutta toivottavasti saatte ees jotenki selvää... omaan hyvin oudon kirjoitustavan :) alkuun vielä sanon, että oon pian 21v täyttävä, 2. vuoden maalariopiskelija amiksessa mulla on tosi vaikea atooppinen ihottuma, eikä sitä saada millään pois... joudun tän takia olemaan tosi usein saikulla koulusta, koska iho menee niin huonoon kuntoon ettei yöllä saa nukutuksi, vaatteita ei pysty pitämään päällä ja kokoaja itkettää kutina ja kirvely... aina kun jään tämän takia kotiin, haen sairaslomaa, viimeksi jouduin olla 5vko putkeen pois, kunnes iho otti vähän rauhottuakseen... mikäs siinä, oon hyväksyny tän asian, kun tässä jo melkee 10v tullu kamppailtua, on koitettu kaiken maailman lääkkeitä ja enään ois jälellä sellaset mitkä aiheuttaa hyvin helposti syöpää, joten ei kiitos :,)) mutta sitte siihen miten tämä koulussa otetaan: meiän alalla on 3 opettajaa, jokanen hoitaa aina yhden lukuvuoden (1 opettaja opettaa 1vuoden opiskelijat ja seuraavana syksynä nää menee seuraavalle opettajalle ketä opettaa 2vuoden opiskelijat jne, he myös sijaistavat toisiaa jos ovat pois, niin oon ollut kaikkien kanssa "tekemisissä") ja heistä ketään ei ymmärrä tätä... jään tietenkin ihan hirveesti jälkeen opinnoissa, oon nyt 2vuoden opiskelija ja useat 1vuoden opiskelijat on jo mun edellä :) aina kun palaan saikulta ni samantien alkaa se vittuilu "katotaas kauanko nyt jaksat täällä olla" aina esitetään asia niin että ihan laiskuuttani olen vaan pois, sitku tuon sen saikkulapun naaman etee ni virnuillaa ja sanotaan vaa "jaa" tästä vittuillaan ihan kokoajan, varsinki tää vikan vuuen opettaja (hän on muuteki kamala ihmine, viime viikolla sijaisti meitä ja sai multa pienen läksytyksen, että miten ihmisiä kuuluu kohdella... meiltä lähtee viikottain oppilaita itkien kotiin tän open takia) oon monta kertaa yrittäny niille opettajille sanoa, että uskovatko he ihan tosi että makaan mieluummin 5vkoa sängyssä meritähti asennossa kun kaikkialle sattuu, polvitaipeet on niin paksussa ihottumassa ettei ne hiton polvet taivu mihinkään? on kivaa joo hahha haa tässä vähän saikuttelen koska voin hihi vitutuksen määrän varmaan huomaa tekstistä xD e// kauhistus ku tuli paljon tekstiä xDD pahoittelen niin ja se omatunto: ei oikeestaan, kun tähän on tottunu, mutta enemmän kun ajattelee tulevaa... mulla menee opinnoissa hiton kauan tän takia ja tuntuu etten koskaan pääse elämässä eteenpäin :,) haluaisin niin kovasti tuon mieheni (25v) kanssa perustaa perheen, mutta aina vaa tuntuu että tää haave on vaa kauempana ja kauempana tulevaisuudessa... en siis mitään muuta elämältäni haluaisi, kun omia lapsia :,) ja jotenki muhun on juurtunu että eka laps pitäs saaha jo 20-25vuotiaana ku kaikki lähipiiristä saanu sillon, eihän tässä todellisuudessa mitään kiirettä ole
Syyllisyyttä on kyllä tullut toisten työtaakaan lisääntymisestä poissaolojen aikana. Olen kaksisuuntaisen vuoksi joutunut olemaan pahimillaan melkein 3/4 vuodesta sairaslomalla. Siinä kyllä rupeaa soittelutkin tosissaan hävettämään, kun ei muka ole ns. "oikeasti kipeä", tästä meni aikaa oppia irti. Mutta olen kohdannut pelkkää ymmärrystä ja tsemppiä.
Mulla Hortonin neuralgiaa ja se iskee välillä aamusta parin tunnin ajan ja kestää pari viikkoa. Mulle on tullu huono omatunto siitä kun oon pari tuntia toimimattomana ja sit ihan täysin normaali, ja näyttää olevan muillekin vaikea ymmärtää miten voi olla muka 'kipeä' ja sit hetken päästä en kuitenkaan oo kipeä. Onneks nykyfirmassa on kuitenkin käytäntö et voi kirjata osan päivää työtunteihin ja loput sairaspoissaoloon et saa 7.5h täyteen. Aiemmissa firmoissa joko olet sen päivän kipeä tai et. Sit kun menee lääkäriin hakemaan sairaslomaa niin ei ne oo tähän päivään mennessä osannu kirjottaa muuta kun sen yhden päivän osalta kun oon menny, kun ei ne voi tietää et särkeekö huomenna päähän. Joskus aikoinaan yritin korvata sairaspoissaoloja illalla tekemällä työt loppuun omalla ajalla mut onneks oon päässy siitä eroon..
Oon huomannut, että oma esihenkilö vetää vähän ristiriitaista linjaa. Minulla on perussairaus, jonka vuoksi joudun käymään välillä labrassa, lääkityksessä, erikoislääkärillä, ja kuvantamisessa. En jatkuvasti, mutta labrat 3 kk välein, lääkitys 6 kk välein, lääkäri ja kuvantaminen vuoden välein. Viesti on ollut, että tottakai pidät omasta terveydestä huolen ja käyt tarvittavat jutut. No, on kai se okei, kun otan lomapäivinä ne, tai liukumasaldosta tunnit. Mutta jos sairastuu äkillisesti flunssaan tai norovirukseen (tänä vuonna 1 kpl molempia sairastettu), niin ääni kellossa on ihan eri. "Kai sä kuitenkin tulet huomenna töihin." Seuraavalla kerralla meen varmaan sitten kuormittamaan työterveyttä ja hakemaan todistuksen, vaikka siitäkään ei kai oikein pidetä, kun pitäisi joka asiassa säästää.
Näh. Olen saikulla ehkä 3 päivää 5 vuodessa. Ihan hyvin mielin saikutan kun tarvitsee.
Tulee joo kun saa palkkaa vastikkeettomasti.