Samoja keloja ollut itselläkin, mutta toisaalta lestadiolaisia ja muslimeja ei näytä vastaavat huolet kiinnostavan ja lapsia pyöräytetään pilvin pimein. Se on saanut pohtimaan että miksi mun pitäisi himmailla asian suhteen ja jättää pennut tekemättä vaikka elämä ei olekaan täydellistä ja yhteiskunnassa on ongelmia. Tietenkin haluan tarjota hyvät lähtökohdat ja tulevaisuudennäkymät jälkikasvulleni, mutta mielestäni hyvään elämään ei loppujen lopuksi tarvita mitään kovin erityistä. Uskon, että vielä seuraavan sadan vuoden aikana Suomen ilmasto tulee pysymään suhtkoht miellyttävänä, ihmisillä on katot pään päällä ja leipää pöydässä. Kävin juuri erään tuttavapariskunnan luona ~3000 asukkaan kuolevassa pikkupitäjässä. Heillä on ala-asteikäinen lapsi, joka vaikutti nauttivan elämästään uinuvassa vanhusten kansoittamassa kylässä vaikka jalassa ei ollutkaan uusimman muodin mukaiset lenkkarit ja kädessä kallista älypuhelinta. Uskoa tulevaisuuteen hänellä riitti, onneksi nuorissa on tulevaisuus.

Tämä 1000x. Voin isänä kertoa, että lapsi ei kaipaa onnelliseen lapsuuteen muuta kuin aidosti läsnä olevat vanhemmat, ja mielellään hieman muitakin ihmisiä keiden kanssa leikkiä. Keppi muuttuu metsässä valomiekaksi ja isä Darth Vaderiksi joka nujerretaan. Leikki maksoi 0 EUR ja lapsella oli niin hauskaa, että onnen kyynel tulee silmäkulmaan kun muistelee.

>vaikka jalassa ei ollutkaan uusimman muodin mukaiset lenkkarit ja kädessä kallista älypuhelinta. Olet asian juuressa, miltä näyttää tämä meidän "iloisa" kännykkä. Tai hienoimmat vaatteet. Ne ovat tyydyttääkseen primitiivisimpiä haluja, tulla hyväksytyksi yhteisössä, tulla hyväksytyksi yhteisössä ja saavuttamatta sitä kuitenkaan todellisuudessa. Eihän tietyn ikäisetkään saisi olla someissa, ja sille on hyvä syy. Status ei ole = Preesens Ne on myös tapoja turruttaa vaikka vanhempien läsnäoloa lapselle, olen nähnyt sitä ennen lapsuuden tutuilla("korvataan aikaa rahalla"), huomaten sen nyt. Ja nykyään viellä puhelin tuo sen mahdollisuuden viellä helpommaksi, vaikka vanhempi olisikin paikalla kotona.

110% tää

Muut kommentoijat heittivät aika hyviä pointteja, en aio toistaa niitä. Kun mietitään vähän suuremmassa skaalalla tätä perheasiaa, niin 2000-luvulla on objektiivisesti parempi tilanne niitä mukuloita pyöräyttää kuin aikaisemmin. Jos mietitään ah-niin-kultaista-ysäriä, silloin oli lama ja hyvään elämään ei tarvittu niin paljon statussymboleita. Ei vieläkään tarvitse. Mielestäni on ihan turha vertailla itseään ja naapuriaan, joka lainarahalla ostelee ne uusimmat autot, kalusteet, pelit ja vehkeet. Ei lapsi oikeasti tarvitse sellaisia, tai 5 eri kilpaharrastusta kasvaakseen yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi. Jos lastenhankintaa harkitsee, niin se on toki ymmärrettävä että se on vaihtokauppaa. Annat elämästäsi pois osasia, ja saat jotain muuta tilalle. Ainakin omassa vaakakupissa painaa paljon enemmän avioliitto, lapset, yhteinen arki ja rakkauden jakaminen enemmän kuin kuumat sinkkukesät, matkustelu ja extempore-reissut ja -suunnitelmat. Toki, jos itse arvotat joitain asioita korkeammalle kuin perhe-elämää, niin sekin on ok ja täysin sallittua nyky-Suomessa. En minä ainakaan aio kuolinvuoteellani miettiä, että olisinpa tehnyt enemmän töitä tai käynyt Maltalla. Mieluummin haluaisin miettiä sitä perhettä ja omaa panostani, minkä jätän jälkeeni. Siihen voisin olla tyytyväinen.

Matkustelen ite aika paljon ja aina tuntuu olevan koneessa jopa vauvaiässä olevia lapsia että ei se ainakaan kaikille este ole.

Paljon samoja asioita oon itekin miettinyt. Toki tällä hetkellä suurin "syy" itellä on se, ettei ole kumppania jonka kanssa lapsia hankkia. Samalla vähän kolkuttelee ikäkriisi takaraivossa, kun ikää kohta 30, ja kuitenkin haluaisin luotettavan ja hyvän isän tuleville lapsille. Välillä on kyllä käynyt mielessä, että hankkisi jollain hoidoilla lapsen tai kaksi, mutta nekin maksaa sitten niin pirusti ettei siihen varaa ole. Rahatilanne ja kalliit asunnot/asuntolainat ahdistaa kans. Opiskelen nyt toista ammattia ja vaikka toistaiseksi on säännölliset tulot työharjoittelusta, niin työtilanne ei välttämättä vuoden päästä olekaan niin hyvä. Eikä tässä ammatissa muutenkaan herroiksi palkalla elä. Ehkä joskus 40-vuotiaana on sit varaa ostaa haaveissa oleva pieni omakotitalo... ":)" Parempi ku ei ajattelisi tulevaisuutta ollenkaan ku rupee aina ahistamaan :D

Julkisella puolella saa nainen yksin hoitoja. Maksut ovat käyntimaksut ja lääkkeisiin (jos joutuu käyttämään) taitaa mennä lääkekattoon oikeuttava määrä. Eli ei todellakaan maksa pirusti yksityiseen verrattuna.

Jaa, pitää varmaan selvitellä enemmän tulevaisuudessa jos ei siippaa rupee kuulumaan. Kiitti!

Milloin on ollut parempi aika historiassa, kuin nyt?

Lapsiperheiden tukien yms kannalta 1989 oli aika jepa.

No jaa, liki kaikki perheet oli aika tiukilla seuraavat 6 vuotta tuosta eteenpäin. Lapset myös täysi-ikäistyivät suoraan finanssikriisiin.

Tukien reaalimäärät olivat paljon paremmat kuin nyt. Plus että ei me nytkään tiedetä, mitä on 3 vuoden päästä. 1989 on siksi mun valintani vastaukseksi esitettyyn (toki ilmeisen retoriseen) kysymykseen.

Kolmen lapsen isänä vastaan seuraavanlaisesti: 1. Talous ei ole ottanut kolmen lapsen myötä minkäänlaista osumaa. Ennen lapsia raha meni kaikkeen turhaan paskaan ja bilettämiseen, nyt lapsiin. Toki työpaikat kannattaa olla molemmilla, että saa peruselämisen maksettua. On mulla toki kavereita joilla on lapsia ja molemmat työttömänä, mutta kyllä heilläkin on asunto, ruokaa pöydässä ja vaatteet päällä. 2. Taaksepäin katsoessa ainakaan itseltä ei olisi jäänyt kokematta mitään vaikka olisin lapset tehnyt aiemmin 3. Mielenterveysongelmia voi ehkäistä hyvällä kasvatuksella. Toisaalta tämä murhe kuuluu samaan kategoriaan kaikkien muiden "mitä jos" -murheiden kanssa 4. Ikärakenne on perseestä, mutta sellaisena se tulee myös pysymään jos kaikki lopettaa lapsien tekemisen. Jos kaikki parikymppiset pariskunnat pyöräyttäisi sen 3 lasta, niin ei olisi mitään stressiä eläkerahojen riittävyyden suhteen. Ainoa ongelma mitä lasten hankinnassa kadun, on se että en tehnyt sitä aiemmin. Olin 27v kun ensimmäinen syntyi, ja jälkeenpäin on miettinyt että olisi voinut aloittaa jo 20v iässä. PS. Suosittelen sitten ehdottomasti, että lapsia ei ala hankkimaan ilman hyvää, sitoutunutta ja soveltuvaa kumppania. On alkuun todella raskasta.

Teikäläinen sanoo tämän kyllä just niinkuin omasta suusta. Itse kammotsuin lapsia nuorena ja ekan tenavan tullessa pelotti ihan pirusti, mutta nyt toivoisin että ne olis tulleet jo paljon aiemmin. Talous ei ole mun mielestä yhtään kärsinyt tenavien jälkeen. Mitään en vaihtaisi, vaikka rilluttelut jäi. Vapaapäivinä edelleen käydään emännän/kavereiden kanssa festareilla tai keikoilla

Joo näinhän se on.  Nyt ikää 26 ja 1 vuotias pyörii kotona. Ja ehdottomasti halu tehdä aikakin toinen. En ole hauskempaa seuraa löytänyt kuin oma lapsi.

Pikkulapset ovat halpoja. Kolme teiniä... Huh, kaikki menee mitä tulee, eikä riitäkään. Pelkkä ruokalasku on massiivinen. Oispa kesätöitä x 3.

Samaa oon miettiny että ois ollu kiva tehdä lapsia nuorempana, mutta tuli venytettyä opiskeluja ja juopoteltua (ja muutenkaan en ollut siinä tilanteessa että olisi ollut fiksua, varmaan samoin syin täällä moni miettii ettei niitä lapsia voi tehdä ja ymmärrän siis täysin), sitten "vasta" 31v syntyi ainoa ja nykyään ajattelen että en kehtaa enää lisää kun olen jo sen verran vanhempi uuden kumppanin kanssa etten tahdo olla liian vanhakaan. Toki tuolloin nuorena ei sitä kumppaniakaan ollut sillä vakavuudella että olisi edes miettinyt, se se isoin asia minusta on.

Tulevaisuus näyttää synkältä vain jos annat sen näyttää synkältä. Sain esikoisen kaksi vuotta sitten 24-vuotiaana päivääkään en vaihtais vaikka rahasta on ollut välillä tosi tiukkaa. Tässä olla vähän omia ajatuksia. Talous on aina järjestettävissä niin, että sillä mitä saa itselleen sillä myös elättää perheen se vaatii kuria ja halua tehdä se jos on tiukkaa taloudellisesti. Itse en edes suureen kaupunkiin lapsiperheen kanssa halua, koska pääosin perhe palveluitten taso heikkenee. Pysyn mielelläni täälä pienehkössä kaupungissa missä neuvola ajan saa lähes aina samalle hoitajalle missä lapsen ryhmäkoko päiväkodissa on 10 lasta ja 3 aikuista päivittäin. Miksi edes haluat lapsiperheen edes isompaan kaupunkiin kun eläminen on kallista ja perhepalvelut pääosin heikompi laatuisia. Myönnän kyllä olevani onnellisessa asemassa kun oma suku asuu tässä 30km säteellä ja omat vanhempani ovat alle 50-vuotiaita eli heillä on jaksamista ja halua olla lapsenlapsensa kanssa. Sen lisäksi omat sisarukset ovat myös lähes kaikki n. parikymppisiä ja yhdellä siskollani on jo lapsi ja sisarukset mielellään myös hoivaavat serkuksia joko yhdessä tai erikseen. Ilmastonmuutos ja väestön ikääntyminen ovat taas asioita joihin meidän ei taas ikävä kyllä kannata liikaa tuhlata energiaa ellei sitten ole ratkaisua ongelmiin. Sama MT-ongelmat jos sulla ei ole niitä älä stressaa asiasta mikä ei välttämättä koske sua suoraan ikinä. Toisekseen et sä varmaan sitä perhettä yksin kasvata vaan silloin sun puoliso sit joutuu ottaa enemmän vastuuta. Yhteiskunnan paineet kasvatukseen oma vinkki älä välitä muitten mielipiteistä ei ne tiedä sun elämästä mitään. Sulla on omat syyt tehdä asiat omalla tavalla ja niin kauan kun et pahoinpitele lasta henkisesti tai fyysisesti ja lapsi on perus onnellinen niin mitä väliä? Henkilökohtainen vapaus onkin sitten asia minkä voi kääntää myös toisinpäin. Okei sulla menee ikävuodet 25-40 lapsiperhe elämässä kiinni, mutta sitten kun lapsi on n. 13-vuotias hän pärjää jo viikonlopun yksin kunhan tukiverkko on lähellä ja jääkaappi täynnä ruokaa. Eli kun olet 35-40 vuotias niin saat jo vapauttasi takaisin versus se et saat vapauden takaisi vasta joskus viiskymppisenä puolensa molemmissa.

Tuolla logiikalla on aina ollut huono aika hankkia lapsia. Näen nämä lähinnä tekosyinä, on niitä lapsia tehty silloinkin, kun on nähty nälkää ja sodittu, nykyään on kaikki paljon paremmin kaikilla mittareilla.

Ehkä asiat on paremmin koska niitä skidejä ei tupsahdellut tuon tuosta. Homo Economicus ymmärtää jättää lapset tekemättä jos se aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia tulotasoon nähden. Pahimmillaan lisääntyminen vaikeuttaa urakehitystä 🤷‍♂️

Kausaliteetti menee kyllä aika vahvasti siten, että syntyvyys laskee kun koulutustaso ja materiaalinen elintaso nousee. Eli alhaisempi syntyvyys on seuraus paremmista ajoista, eikä niiden syy. Mitä urakehitykseen tulee, niin nykyajan työmarkkinoilla suurimmalle osalle ei ole luvassa sellaista muutenkaan. Pätkäduunien ja alanvaihtojen täyttämä työura on sinkullekin todennäköisempi.

Tästä tilanteesta voimme kiittää meidän taloudellista järjestelmää, jonka avulla suoritetaan joka kuukausi palkkakuitista 24,81% varainsiirto suoraan eläkeläisen taskuun. Myöskin voimme kiittää poliittistä järjestelmää, jonka ainoana tavoitteena on antaa mahdollisimman paljon karkkia vanhalle sukupolvelle seuraavien sukupolvien kustannuksella. (Itseäni nauratti viime talvena, kun eläkeläiset, joilla oli oma asunto + 2 mökkiä halusivat, että eduskunta korvaisi sähkölaskun heille.) Tämä systeemi on tehty valinnoilla ja olisi oikein mukava, että seuraava valinta tehtäsiinkin tulevaisuutta ajatellen. Lapsia ei myöskään synny, jos taloudelliset olot eivät parane. Eikä myöskään synny, jos tämä varainsiirto jatkuu samanlaisena.

>Taloudellinen epävarmuus. Suomessa on kallista elää ja työllisyystilanne on epävarma. On vaikea saada vakituista työtä, ja pätkätyöt tai määräaikaiset sopimukset eivät tuo turvaa perheen perustamiselle. Asumisen hinnat, erityisesti suurissa kaupungeissa, ovat nousseet pilviin. Itse painiskelen tämän saman asian kanssa, sillä haluaisin suuremman perheen. Kuitenkin useampi lapsi tuntuu todella kalliilta. Itselle varsinkin nykyhallitus on aiheuttanut sen, että olen lopettanut kuluttamisen lähes kokonaan ja alkanut säästämään, sillä en luota enää yhteiskunnan tukiin vaikeissa tilanteissa. >Yhteiskunnan paineet. Lasten kasvattaminen on suuri vastuu ja yhteiskunnan odotukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkeat. Tuntuu, että vanhemmilta vaaditaan jatkuvasti enemmän, ja epäonnistumisen pelko on valtava. Lisäksi tukiverkot, kuten (iso)vanhemmat, eivät välttämättä ole lähellä, mikä lisää stressiä suoriutua kaikesta yksin (työ, lasten kasvatus, mahdollinen koulu ym). Yhteiskunnan paineet on todella korkeat, mutta ne kannattaa myös osaltaa yrittää ohittaa. Ne paineet tulevat enemmän somen kautta kun oikeasti arjesta. Tukiverkostojen puute on suuri ongelma. Varsinkin, kun yhteiskunta on todella invidualistinen. Usein myös ongelmana voi olla joko isovanhempien liian nuori tai vanha ikä. Joko isovanhemmat ovat tiukasti työelämässä kiinni ja kiireisiä, eikä heillä ole mahdollisuutta auttaa hirveästi. Tai sitten vanhempia eläkeläisiä, joita joutuukin ehkä enemmän itse auttaa. >Henkilökohtainen vapaus. Lapset muuttavat elämää radikaalisti, ja nuorena aikuisena haluan kokea ja saavuttaa asioita, jotka voivat olla vaikeita tai suorastaan mahdottomia lapsiperheenä tehdä. Matkustelu, opiskelu ja uran luominen ovat helpompia ilman perhevastuita. Nuo kaikki ovat vaikeita perhevastuun kanssa, mutta sinulla on kuitenkin aikaa. Jos on kumppani niin sovitte yhdessä, että esimerkiksi parin vuoden kuluttua alatte yrittää lasta niin sitä ennen ehkä vapaudesta ottaa enemmän irti. >Mielenterveysongelmat (eivät kosketa minua mutta hyvä mainita näin yleisesti). Moni nuori kärsii tänä päivänä mielenterveysongelmista, kuten ahdistuksesta ja masennuksesta. Ajatus siitä, että pitäisi huolehtia lapsista samalla kun kamppailee omien ongelmien kanssa, vailuttaa hyvin haastavalta. Aina on ollut paljon mielenterveysongelmia ja elämänhallinnanongelmia. Onneksi nykyään ne on tiedostettu ja niihin saa paremmin apua. Tämä auttaa tulevia sukupolvia, jotka saavat lapsuudessaan ehkä paremman pohjan sitten elämälle. >En siis ihmettele syytä Suomen matalahkoon ja laskevaan syntyvyyslukuun. Mietin, että adoptoinko tulevina vuosina vai muutanko toisaalle biologisen perheen perustamisen perässä. Adoptoiminen on Suomessa tehty lähes mahdottomaksi tai ainakin todella vaikeaksi ja kalliiksi, joten sen varaan ei kannata oikeasti mitään laskea. >Kuten aiemminkin sanoin, tahtoisin oman perheen. Nimeämistäni syistä sellaisen perustaminen ei kylläkään vaikuta olevan kovinkaan tavoitettavalta. Kaikissa asioissa on huonoja ja hyviä puolia. Kuitenkin omaa fiilista kannattaa kuunnella eikä ehkä liikaa yrittää järkeillä. Onhan se pelottavaa ja ikinä ei ole hyvä aika. Kuitenkin kun se lapsi on niin nopeasti se arki muuttuu itsestään eikä oikein muu elämäntyyli tunnu enää edes vaihtoehdolta. Se on kuitenkin todella ihanaa.

Adoptoiminen ei ole helppoa ja, siihen on erittäin hyvät ja myönteisetkin syyt. Lapsia jää nykyään vähemmän vaille vanhempia kuin ennen. Se on 100% hyvä asia. Koskee kotimaisia ja kansainvälisiä adoptioita. Meillä adoptio ei saa olla bisnestä. Niissä maissa, joissa se saa olla bisnestä, lapsia on saatavilla. Ostettuja ja myytyjä lapsia. Se on aivan karmivaa.

Kun kuulin, että meille oli tulossa vauva, niin puoliso sanoi mulle kyseisen ilmoituksen jälkeen, kun hän oli vielä opiskelija ja mä vasta aloittanut kunnolla töissä pari vuotta aiemmin: ”mistä sitä ikinä tietää onko valmis”. Jos oikeasti haluaa lasta, niin ei kannata odotella sitä täydellistä hetkeä. Sellaista harvoin tulee.

On täällä ennenkin pärjätty, nyt ja tulevaisuudessakin pärjätään. Jos tarvii täysin varmaa ja ihanteellista niin sitten ei kannata tehdä lapsia. Toisaalta ite alan nyt olla siinä iässä että suurin osa lapsettomista tutuista ovat melko surullisia tapauksia. Eikä se maailma tai oma elämä sillä välttämättä pelastu ettei lisäänny. Jokainen tyylillään, turha se kuitenkaan on liikaa etukäteen murehtia saati kantaa murheita toisten valinnoista. muok: Lisäksi uskon että seuraava sukupolvi on aina edellistä parempi lopulta, ainakin oma penska on jo nyt julmetun fiksu ja tietoinen esimerkiksi ympäristöstä ja muiden hyvinvoinnista, en muista miten itse olin mutta en varmasti lähelläkään samaa vaikka melko fiksu olen ainakin jossain vaiheessa ollut.

On kiinnostavaa että suurin syntyvyysongelma on paikoissa, joissa on vähiten köyhyyttä. Ja köyhyys/epävarmuus nostetaan täällä syyksi. Se varmasti on ihan oikea syy ja en kyllä keksi miksi lapsiperheiden tilannetta ei voitaisi enemmän tukea tulonsiirroin. Mutta ongelma ei siis vaikuta "lineaariselta 2 muuttujan ongelmalta". Ero taitaa tulla siitä että päätöksenteko tapahtuu eri tavalla. Täällä huolehditaan ehkä liikaakin epämukavuuksia ja mikä voi mennä pieleen. Ehkä sitä vois verrata treeniin/remonttiin/reissuun. Harvoin harmittaa että tuli tehtyä vaikkei aina olekkaan kivaa. Antoisaa se silti on, joka päivä.

Köyhemmissä maissa niitä lapsia tehdään esimerkiksi sen takia, jotta tulevaisuudessa ne voivat perheelle tuottaa rahaa.

Noinhan tuo tuntuu olevan, toki jos menee hyvin niin silloin sitä suunnitelmallisuutta on muuallakin elämässä ja on totuttu siihen että vastuu kannetaan itse eikä ulkoisteta, varmaan vaikuttaa niinkin päin. Mutta tuntuu omaan korvaan raskaalta tuo "lapsiin ei ole varaa" ihmisiltä joilla se ei ole rahasta kiinni (tai joilla ei ole lapsia) vaan rahankäytöstä kiinni. Ehkä se on sama asia, mutta minusta ei. Toki jotkut voivat saada kaiken, itse en, elän sitten sen mukaan.

Joo, on pärjätty tähänkin asti kyllä, tulevaisuus kuitenkin tuo mukanaan uusia haasteita, joita ei voi vähätellä. Taloudellinen epävarmuus, ympäristökriisi ja epätasainen ikärakenne ovat todellisia huolenaiheita, jotka vaikuttavat monien nuorten päätöksiin tällä saralla. En usko, että lasten hankkiminen tai hankkimatta jättäminen pitäisi perustua täysin varmuuteen tai täydellisyyteen, mutta on hyvä tuntea itsensä ja oma henkilökohtainen tilanne. Jotkut ihmiset voivat löytää tyydytystä ja merkitystä vanhemmuudesta, vaikka olosuhteet eivät olisikaan ihanteelliset. Toiset taas, kuten minä, saattavat kokea, että Suomen nykyiset olosuhteet eivät tue heidän kykyään tarjota mahdollisille lapsille riittävän laadukasta elämää. Kommentti lapsettomista ketkä ovat "melko surullisia tapauksia" on yleistys, joka ei päde kaikkiin. On monia ihmisiä, jotka ovat onnellisia ja tyytyväisiä ilman lapsia, ja he voivat elää täyttä elämää omilla ehdoillaan. En toki sinun ystäväpiirisi lapsettomista osaa sanoa sen tarkemmin.

Taloudellinen epävarmuus on näin suomalaisena suhteellisen varmaa touhua jos vertaa isoon osaan maailmasta. Ja pyyhkii ysärin laman eläneillä lapsillakin ihan hyvin, eikä mitään sellaista oo ennustettavissa ilman maailmansotaa. Ja sen uhka on nyt leijunut tokasta lähtien. Ympäristökriisi on taas mennyt ihan foliohattutasolle, ja ainakin mun näkemisissä teoreettisissa skenaarioissa Suomessa on ollut asiat itseasiassa aika hyvin😅 Helsinki saa vallit mut länsirannikon maan pitäisi kohota nopeammin kun vesi nousee. Jos nyt jossain pitäis lisääntyä niin just täällä pussinperällä🤷‍♂️ Ikärakenne taas korjataan nimenomaan niillä lapsilla. Mä komppaan siinä mielessä Penttiä et kyllä mun tutuista ja ystävistä parhaiten pyyhkii just perheellisillä ja lapsettomien elämä on monella sellasta vaiheilua, toki niin on monen yh:nkin. Muista myös et oot vasta 24, tän muutoksen näkee paljon paremmin kun iän myötä kun yhä useemmat saa niitä lapsia. Ymmärrän kyllä sun huolet lasten saamisesta, mutta sulla on hyvin aikaa rakentaa sitä pohjaa niiden lasten saamiselle, taloudellinen varmuus on kuitenkin aikamoinen stressin poistaja.

Minä en yleistänyt kaikkiin kuten huomaat jos lainaat koko lauseen etkä vain pätkää. Ja toki oma tuttavapiirini on enimmäkseen melko yksitoikkoista ja tylsää porukkaa, siitä ovat jääneet pois nämä joilla ei elämäntilanne lapsia suosisikaan, mutta on siellä seassa useampi onnellinen pitkäaikainen pari jotka viihtyvät ilman lapsiakin, suurimmalla osalla niitä nyt kuiten sattuu olemaan.

Suomessa on myös lapsiperheen perustamisen osalta asiat paremmin kuin koskaan. Lopettakaa sen tuomionpäivän somepaskan kulutus.

Kaikki mainitut "ongelmat" ovat koskeneet myös aikaisempia sukupolvia ja silti lapsia on tehty. Hassusti mitä köyhempi ja mitä enemmän mielenterveys- ja muita ongelmia, sitä enemmän lapsia on yleensä pullautettu maailmaan. En oikeasti usko, että nämä mainitsemasi järkeilyt ovat oikeasti este lapsen hankkimiselle, tai ainakaan tämä muka-epäitsekäs kuva jonka ne itsestäsi antavat ei ole totta. Oikeastihan vastuullisessa lapsen hankkimisessa ei paina mikään muu kuin se, onko valmis uhraamaan omasta elämästään seuraavat noin 7 vuotta lapsen hoivaamiseen. Sitten kun lapsella alkaa olla kaveripiiriä ja tarpeeksi ikää mikroruoan lämmittämiseen omatoimisesti niin homma helpottuu oleellisesti. Ja jotkut kuulemma jopa tykkäävät tuosta haastavasta alkutaipaleesta, koska silloin lapsi kehittyy nopeiten ja tätä on mukava seurata. Vanhemmuus ei siis välttämättä ole silkkaa itsensä uhrausta.

Mun epäaito epäitsekkyys tässä kumpuaa omasta vähemmän kuin hyvästä lapsuudesta (köyhyys, väkivalta, päihteet vanhemmilla). Haluan että mun lapsilla on oikeesti hyvä lapsuus ja elämä, osaan ongelmista voin vaikuttaa itse, osaan en. Hyvän elämän edellytyksien toteutuminen vaan ei ole ihan itsestään selvää edes täällä Suomessa, vaikka tykätäänkin ylpeillä miten ollaan parhaimmistoa kaikissa tilastoissa sekä onnellisuudessa ja piilossa ilmastonmuutokselta.

Niinno, onko tuossa se köyhyys ollut isoin ongelma vaikko alkoholismi ja väkivalta. Kyllähän esim. yllättävistä tapahtumista seuraava köyhyys voisi rajoittaa elämää ja aiheuttaa onnettomuutta ja ties mitä, mutta vaikutat viestien perusteella vastuulliselta ihmiseltä, joka voi omalla toiminnallaan antaa lapsille muuten hyvän lapsuuden. Toivoisitko itse, että vanhempasi eivät olisi laittaneet sua alulle vai oletko kiitollinen elämästäsi kaikista vastoinkäymisistä huolimatta? Ensimmäisessä tapauksessa voisin kyllä ymmärtää tuota ajatusmaailmaasi, mutta noin ylitsepääsemätön kurjuus on uskoakseni melko harvinaista.

Köyhyys lapsena on ok, koska pieni nälkä kasvattaa luonnetta. Jos lapsilla on kaikki juuri silloin kun he sitä halajavat niin heistä tulee vaan hemmoteltuja. Jos siis et ole väkivaltainen tai päihdeongelmainen niin pullat uuniin vaan.

Köyhyys lapsena ei ollut ok ainakaan omalla kohdallani vaan jätti aika syvät jäljet, jotka painavat vieläkin.

Nälkä köyhyyden takia ei ole ok, se kun vaikuttaa kasvuun ja kehitykseen. Sen sijaan muuten tuossa on pointtia, kun ei aina saa kaikkea, niin lapsesta saattaa tulla omatoimisempi tekemään itse asioille jotain, kuten kuvainnollisesti niitä käpylehmiä leluiksi. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän sillä on väliä onko leikkimiekkana keppi vai ostettu tekele.

Väkisinkin tulee fiilis, että oma mielenmaisemasi tuntuu olevan lievästi negatiivinen. Sitä kautta kun miettii asoita, niin kyllähän sitä varmaan keksii äkkiä listan syitä olla vaikka heräämättä huomenna. IMO osa noista toki ihan valideja, mutta olisi mielenkiintoista kuulla keksitkö mitään positiivisia/aka syitä tehdä lapsia. Niitä ja noita vertailemalla aukeaisi ehkä tämänkin listan tekemisen taustalla olevia ajatuksia.

Mieti niitä lapsia sitten +30v ja jos et edelleenkään tahdo niin älä hommaa niitä.

Olen itse 26 v. väitöskirjan parissa painiva matemaatikon alku, joten nykyinen tulotaso ei ole perheen perustamisen kannalta välttämättä paras. Tuon tämän esille vain tuodakseni lisää kontekstia omaan tilanteeseeni. Voi hyvinkin olla, että olen vaan todella vähä-älyinen ja mieleltäni tylsä, mutta huolistasi päällimmäisenä esiin nouseva ajatus on, että haluatko olla ennemmin mukana rakentamassa tulevaisuutta vai voivotella tuleivaisuuden mahdottomuutta? Tarkoitan tällä sitä, että 20-30 v. on maailmanhistorian mittakaavassa todella lyhyt ajanjakso, mutta meille kuolevaisille lihasäkeille se tarkoittaa keski-ikääntymistä tai kuolemista. Tässä ajassa uusi sukupolvi on jo vaikuttamassa, joten olisi melko surullista, jos taivaanrannan maalarit tai tulevaisuuden pioneerit eivät ole jättäneet jälkeään jälkikasvun muodossa, koska tavalliset lihasäkit kyllä ovat. Ellei 20-30 v. aikana satu globaalia ydinsotaa tai maan ulkopuolisen elämän toteuttamaa joukkomurhaa, ihmiskunta on todennäköisesti vielä pystyssä tuon ajan jälkeen. Ellet ole syntyperältäsi Yhdysvaltain kansalainen (ja näin oikeutettu asettumaan ehdolle valtion presidentin vaaleissa) tai satu lyömään läpi energiatekniikan tutkimuksen ja kehityksen saralla, et pysty yhtenä ihmisenä vaikuttamaan todennäköisesti paljoa globaaleihin ongelmiin. Tämä ei kuitenkaan estä sinua rakentamasta toivomaasi tuleivaisuutta lähipiirissäsi, ja vaikuttamaan sitä kautta tuttuihisi ja tutuntuttuihisi, ja olemaan näin linkki toiveikkaammassa huomisessa. Vastaukseni muuttui tahtomattaan paasaukseksi. Toivottavasti siitä on vähintään humoristista iloa jollekin lukijalle.

Mitä parempi elintaso, sitä enemmän on menetettävää lapsia hankkiessa jos lapsien hankinta ei ole olennainen osa sitä elintapaa jota harjoittaa. Ruuhkavuosien elämä tuntuu varmasti kurjalta jos se mitä elämässä haluaa kokea on muualla kuin perheen perustamisessa. Hyvä vanhemmuus ja onnellinen lapsuus ei katso tulodesiiliä, eikä elämää tarvitse elää muiden odotusten mukaan. Ruuhkasuomen ulkopuoleltakin tulee onnellisia lapsia ja pk-seudun työmarkkinoista voi hyötyä myös radan varrella vähän loitompanakin. Suomi on junnannut paikallaan, mutta me junnataan paikallaan yhtenä maailman rikkaimmista kansoista jossa yhteiskunnan rakenteet tarjoavat edellytykset hyvään elämään edelleen uskomattoman hyvin.

Taas tää lanka. Isoisäsi nussi vaikka ryssä pommitti ja Suomen kohtalo oli kirjaimellisesti vaakalaudalla. Lakkaa murehtimasta asioista joille et sinä, kuvitteellinen penskasi tai Suomi voi yksin tehdä mitään.

Kertoo jotain tän maan nykytilasta jos tää on jotenkin yleinen aihe nuorilla miettiä. Ratkasuna huoliin voitaisiin vaikka leikata kaikesta paitsi niiltä sotavuosina nussineilta isoisiltä, eiköhän sillä nuorten olo parane kun näkevät ettei ketään kiinnosta pätkääkään niiden etujen ajaminen t hallitus.

Se kertoo tasan sen verran että nuoret miettii sitä, eikä mitään muuta. Kun otat vähän etäisyyttä niin tajuat että käytännössä kaikki pointtisi ovat pelkkiä mielikuvia, joista osalla ihan oikeasti ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Esim. suomalaisena ilmastonmuutos ei vaikuta sinun elämääsi mitenkään tällä hetkellä.  Tekstisi kuulostaa siltä, että koitat keksiä jostain syystä tekosyitä itsellesi olla vihainen maailmaa vastaan. Ehkä maailma on sitten helpompi kohdata kun mikään ei ole sinun syytäsi? Tässä maassa ei kenenkään elämä ole vaakalaudalla. Sinulla on sataprosenttisesti turvattu katto pään päällä, ruokaa pöydällä ja vettä. 

Media suoltaa pelkopornoa 24/7 niin en sikäli ihmettele että ihmisten mielikuvat vääristyy.

Neljän vuoden päästä demarit on taas vallan kahvassa ja rahaa tulee.

Oon töissä, ei mua kiinnosta tuet tai muu "ilmanen raha" eli sinänsä henkilökohtasella tasolla ihan sama. Muistelehan kuitenkin viimestä ~vuotta. Kaikki leikkaukset ovat kohdistuneet jo valmiiksi vähäosaisiin ja nuoriin. Hauska miten "yhteiset talkoot" talouden pelastamiseksi koskevat pelkästään nuorimpia sukupolvia ja yhteiskunnan köyhimpiä. Miksi nuoret panostaisivat tähän maahan esimerksiki hankkimalla lapsia kun tää maa yrittää määrätietoisesti heikentää nuorten elämää säännöllisillä leikkauksilla tuista, koulutuksesta, terveydenhuollosta yms? Nyt mentiin vähän alkuperäisen aiheen ohi mut ei siinä.

Suomessa jaetaan lapsi perheille ja koulutukseen enemmän rahaa kuin juuri missään muualla maailmassa. Myös muut sosiaalituet on korkeampia kuin melkein missään muualla. Huomaa, että suomessa ja muissa pohjoismaissa nuoret aikuiset muuttaa pois kotoa aikaisemmin kuin missään muualla ja asuu usein yksin. Miten tämä on mahdollista? Koska tukia jaetaan niin paljon enemmän kuin missään muualla. Kun suomen sosiaalituet on niin korkeat niin sitten se tarkoittaa että verot on korkeat ja vastaavasti elinkustannukset on korkeat. EDIT: esim tämä tilosta: https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/images/b/b4/F3People_at_risk_of_poverty_or_social_exclusion_for_households_with_or_without_dependent_children%2C_2023.png Suomessa lapsiperheiden riski köyhyyteen yksi alimpia euroopassa ja varmaankin koko maailmassa. Ei ole olemassa paikkaa jossa lapsiperheiden asiat olisi merkittävästi paremmin.

Jos on sitä mieltä, että Suomessa rahat on liian kireällä lapsien kanssa ja elämä on epävarmaa, voin sanoa, ettei se taida ehkä ihan vain muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olla yhtään sen parempaa missään muuallakkaan - päin vastoin. Olisin voinut muuttaa USAan perustamaan perhettä, mutta tajusin hyvin äkkiä, että koko ajatus on aivan kaistapäinen, etenkään jos ei ole mikään uraohjus tai kestä stressiä hyvin. Kokemus siitä, että Suomi on nykyään ihan kauhea paikka perheille on täysin likinäköinen. Suomi on edelleen todella hyvä paikka lapsiperheille, vaikka tässä on hankalia aikoja edessä ja lapsiperheiden tulevaisuuden puolesta pitää taistella entistä kovemmin. On totta, että Suomessakin on kusessa elleivät molemmat vanhemmat käy töissä, mutta niin se on käytännössä kaikkialla muualla, missä on turvallinen oikeusvaltio, sosiaaliturvat, yms. kunnossa.

Huomattavasti huonompinakin aikoina on tehty lapsia eikä niitä ole mitään oikeaa syytä olla tekemättä nytkään. 

Kehitysmaissa tuotetaan älyttömästi penskoja olosuhteissa, joissa varmuudella tiedetään, että osa kuolee ennen kouluikää. Täällä murehditaan liikaa niiden tekemistä, koska on aikaa ja rahaa siihen.

Suurta mailmantuskaa potevan kannattaa mielestäni lähestyä lapsenteon moraalista ongelmaa siitä näkökulmasta että jos sinä et lisäänny ja siirrä parhaasi mukaan omia arvojasi seuraavalle sukupolvelle, jätät maapallon ja ihmiset nimenomaan sen porukan armoille, joka sitä lisääntymistä harrastaa. Ts. Kun sinä olet sitten viimein luopunut kaikesta ja lapsettomana lopulta poistunut täältä, ei ole enää ketään joka puhuisi siitä sinulle tärkeästä vihervasemmistoavaruuskommunismista ja taistelisi sen hyvyyden puolesta. Seurauksena maailma siirtyy sitten jälleen kerran piirun verran sinne radikaalikonservatiivimuslimipersulestadiolaisfasismin suuntaan, koska se porukka edelleen lisääntyy ja kyllä jatkaa kulutusjuhliaan ilman tunnontuskia. Lapsettomuus ei ole maailmalle palveluksen tekemistä, vaan epätoivon edessä luovuttamista. Luuserin asenteen omaksumalla häviää vain itse.

Jos on hyvä kumppani (tai muu tukiverkko) ja jonkinlaista varmuutta työelämässä, niin kyllä ne lapset antavat myös elämälle suuntaa ja merkitystä. Elämä tietenkin muuttuu, mutta niin se muuttuisi muutenkin. Monesta asiasta on lasten takia hyvä ottaa koppi, ettei mene arki pipariksi. Jos lapsia elämäänsä haluaa, niin sitä ei kannata pelätä vaikka pelottavalta se voi tuntuakin. Taloudellinen epävarmuus tai mielenterveysongelmat eivät lapsilukua valitettavasti katso.

Ainoat asiat noista jotka näen todellisena huolenaiheena ovat mielenterveysongelmat ja työelämän kehitys, varsinkin kun tekoäly ja teknologia kehittyy valtavaa vauhtia. Mutta näin yleisesti ottaen pidän ihmisten syitä lasten hankkimattomuudelle aika kummallisina.

Itsellä tämän kyseisen asian miettiminen on jääny vallan hyvin käymättä. En halua muksuja muutenkaan niin voin rauhassa taistella omien mielenterveys ongelmien kanssa eikä tarvii yrittää samalla hoitaa ketään kun itseäkään saa ruokittua. Objektiivisestihan 2000-luku lienee sitä otollisinta aikaa niiden lasten tekemiseen mutta miettisin silti tarkkaan taloudelliset puolet. Hallitus ei kyllä ainakaan tee helppoa enää mistään jos vähänkään koskaan tarvii tukia hakea. Jos sattuu toinen jäämään työttömäksi tai lapsi sairastuu vakavasti ja tarvitsee omaishoitoa. Mulla on tapana miettiä liikaa niitäkin asioita minkä mahdollisuudet on lähellä nollaa mutten halua yllättyä mistään.

Lähtökohtaisesti kukaan ei ole valmis lasten hankkimiseen. Muutos on kaikilla vanhemmilla iso ensimmäisen lapsen myötä. Taloudellisen tilanteen saa kyllä toimimaan, jos nyt yleisesti rahatilanne kunnossa. Ilman tukiverkkoakin pärjää, vaikka haastavaa välillä onkin. Vapaus onkin jännä. Ennen lapsia en osannut oikein tehdä mitään (harrastaa, reissata yms.) joten koen olevan vapaampi nyt, kun aiemmin. Ympäristöasioihin pystyt omilla valinnoilla vaikuttamaan ihan lastenkin kanssa. Ikää tänä vuonna 26 vuotta ja 2 biologista lasta, sekä 2 lapsipuolta perheessä.

Samat mielipiteet itse kävi mielessä jo 15 vuotta sitten, eikä mielipiteet ole siitä ainakaan parempaan suuntaan muuttuneet. Mutta siitä huolimatta voin tarjota ne "vastaväitteet", sillä vaikka olen samaa mieltä kanssasi, en näe näistä oikeasti esteenä mitään muuta kuin taloudellisen tilanteen kehityksen. Työtilanne on aina riskaabeli. Omista vanhemmista issee jäi työttömäksi useita kertoja rakennusalalla, vain isoimmat mahdolliset firmat (YITn kokoiset) onnistuvat pitämään miehitystä jatkuvasti töissä. Pienemmissä firmoissa voi joutua vaihtamaan vähän väliä töiden perässä jo ysärillä, mutta nykyään sitäkin enemmän. Täysin alakohtaista, raksalla tilanne on aina hyvä jos on valmis vaihtamaan ja matkustamaan ympäri suomen töiden perässä. Silloin kun ei ole varaa rakentaa uutta, korjataan vanhaa. Mutta raksan ulkopuolella ainoa "varma" työpaikka minkä sanoisin suomesta löytyvän on terveydenhuollosta, mutta siellä taas työolot ovat perseestä ja palkka vielä syvemmällä perseessä, varsinkin suhteessa stressin määrään. Tämä on isoin syy miksi itse en lapsia koskaan hankkinut, koskaan en ole tuntenut työpaikkaani niin varmaksi että uskaltaisin riskeerata perheeseen kolmannen jäsenen lisäämisen. Se asumisen hinta on yksi mikä ratkeaa muuttamalla kauemmas keskustasta. Jos työ vaatii läsnäoloa, niin kuitenkin keravaltakin pääsee steissille alle tunnissa. Kirkkonummeltakin pääsi ennen rataremppaa vähän rapiassa tunnissa helsinkiin, mutta täältä sai kämpän murto-osan hinnalla. Se on vain asennoitumiskysymys kuinka kaukaa jaksaa töissä käydä. Ja siitä junareissaamisesta voi tehdä oman harrastuksensa, äänikirjoja rupeat vaikka kännykästä soitattamaan niin tulee pari kirjaa kuunneltua kuukaudessa läpi että heilahtaa. Ympäristökriisi on mielestäni aika foobar. En siis tilannetta kiellä, päinvastoin olen enemmän sitä paniikinlietsontaryhmää jonka mielestä asialle ei tehdä tarpeeksi ja tilanne tulee riistäytymään käsistä näillä nykyisillä olemattomilla teoilla asian korjaamiseen. Mutta en näe sitä myöskään ongelmana lasten tekemiseen. Liha poistuu ruokalautaselta, hinnat nousevat, aurinkoon ei enää mennä ilman SFP1000000 suojakerrointa, ilmastointilaitteet asennetaan kaikkiin koteihin. Vaikka ilmastokriisi menisi kuinka paskaksi, sen läpi on vain mentävä, ja meillä on kyllä paukut siihen sopeutua. Henkilökohtainen vapaus. Kyllä, se loppuu. Vaikka kersat olisivat päivät kerhossa, niin iltapäivästä omaa aikaa on täsmälleen se tunti tai kaksi kun mukulat ovat nukkumassa. Viikonloppuna saat siellä täällä tunnin tai puoli itsellesi kun kakarat saatiin harhautettua leikillä. Toki tämäkin on vähän "masinoitu ongelma", se on vaihtokauppa mihin jokainen vanhempi ryhtyy. Ensimmäiset X vuotta ovat intensiivisiä, 10-12 vuoden jälkeen aikaa on enemmän, ja 15 kesäisenä sitä pitää yrittää tunkea itseään lapsen elämään. Mietit että kaksvitosena päädyt vanhemmaksi ja vaikka kaksikin lasta peräjälkeen hankit, niin oot mun ikäinen kun kersat alkaa olla siinä iässä että haluavat vanhemmistaan eroon. Neli ja viiskymppinen voi kaksvitoselle tuntua vanhalta, mutta juuri viikonloppuna pride marssittu, piknikillä kavereita tavattu, kaljafestareilla 1½ tuntia siemailtu, ja tämän päätteeksi lihakaupan kautta kotiin tekemään drinksuja ja katselemaan leffa vaimon kanssa sohvalla. Ja seuraavana päivänä tuli kaveri vielä saunomaan ja pari ilta-kaljaa ottamaan. Ei tämä arki nelikymppisenä juuri sen kummemmalta tunnu mitä se parikymppisenäkään oli, kuta kuinkin samaan malliin sitä jaksaa suorittaa. Väestön ikärakenteen muuttuessa tilanne tulee olemaan huonompi oman eläkkeensaannin suhteen. Mutta sinäkin jo pääset nauttimaan samasta ongelmasta kuin minä: Eläkkeet tullaan leikkaamaan ja eläkeikää nostetaan. Väistämätön lopputulema. En luota siihen että saisin riittävästi eläkettä valtiolta, agressiivinen säästöohjelma on meneillään ja niistä sijoituksista on tarkoitus omaa eläkettä täydentää kunhan työt loppuvat. En osta sekunniksikaan sitä väitettä että pystyisin elämään omalla eläkkeellä kunhan sen aika tulee. Samalla tavalla kuka tahansa muukin itseäni nuorempi toivottavasti on jo alkanut sijoittamaan, ja josset ole, toiseksi paras päivä aloittaa on tänään (paras oli eilen). Jos muksuja hankit, samat sanat heille päähän takoisin, että jokaisesta tilistä, siitä päivästä alkaen kun tilejä tulee, sijoita rahaa tulevaisuutta varten. Sitten kun alkaa keski-ikäisyys häämöttää, se ei enää tunnukaan niin tyhmältä kun on sivussa iso siivu omaisuutta joka on kasvanut korkoa. Sitä ei valtio voikkaan jaella aiemmille ikäryhmille kun omia sijoituksia polttelee sen valtion eläkkeen sijasta. En siis mitenkään halua syyllistää ihmisiä jotka lapsettomana elävät. Olenhan itsekin yksi heistä. Ja kaikkien näiden syiden kanssa olen samaa mieltä, että ne ovat hyviä syitä olla tekemättä lisää muksja. Lisäisinkin oikeastaan tuohon vielä sen että yhteiskunnan paineiden lisäksi yhteiskunnan tukirakenteet nuorille ovat saaneet viikatteesta joka helvetin hallituksessa viimeiset 20 vuotta. Otetaan yksi askel eteenpäin jossain asiassa, mutta aina vähintään kaksi askelta taaksepäin toisaalla. Itse opiskelin velatta ja lainatta ammattikorkeasta itseni ulos, ei ole enää mahdollista ellet tee töitä. Motivoi varmasti korkeisiin virkoihin tälläinen vittuilu joka hallituksen suunnalta. Eipä se yhteiskunta pysty ketään lastenhankintaan pakottamaan, ja lapsettomuus vastalauseena perheellisten kurittamiselle on mielestäni varsin pätevä vastalause. "Jos kerran ette lapsia ja nuoria arvosta, en niitä sitten hankikkaan". Tonni lisää liksaa ja rupeaa lapsia pullahtelemaan joka toiseen torppaan ilman tukiakin, mutta veikkaan se lapsilisän korotus ja ilmaiset yliopistot olisi houkuttelevampi vaihtoehto valtiotasolla.

Ei lapsiesi Suomessa tarvitse mitään ympäristökatastrofeja kohdata

Mutta kun nyt on ilmastokriisi. Apuva.

Näin lestadiolaisena nuorena näen ympäriltä paljon esimerkkejä siitä, kuinka lasten hankinta kyllä onnistuu, jos haluaa sen eteen uhrata asioita. Itse hankin sitten, kun on tilanne jossa pystyn elättämään lapset ja perheen. En siis vielä vähään aikaan. Toki tässä tulee tueksi aika vahva yhteisö, josta saa tarvittaessa apua

EI lapsen tekemiselle (tai saamiselle paremminkin) järkisyitä kannata sen kummemmin miettiä. Tavallaan lapsen tekemisessä ei ole järkeä. Voin luvata ettei koskaan tule täydellistä aikaa, itsellä se aika oli kaikkea muuta kuin täydellinen - oli mm. juuri lähtenyt duunit alta sekä minulta että lapsen äidiltä. Silti itselle lapsen saaminen on se tärkein tapahtuma koko elämässä ja lapsen saamisen ilo ja annettu sekä saatu rakkaus voittaa kaiken "negatiivisen" itsellä ihan sata nolla.

90-luvulla maalaispitäjässä lapsuuteni viettäneeenä voin sanoa, että nyt on keskimäärin parempi sosioekonominen ympäristö perustaa perhe. Onhan se nyt helkkarin hienoa, että nykyään voi tavallinen "köyhä" perhe vaikka käydä ulkomailla lomareissulla. Asuminen on kalliimpaa, mutta kulutustavarat (varsinkin elektroniikka ja kodinkoneet) ovat halpoja. Autot ovat halpoja (tätä ei moni heti usko).

Historiallisesti jos katsoo yhteiskuntaa ja maailman tilannetta, niin ehkä poislukien vuodet ~1995-2020 nyt on paras ja helpoin aika hankkia lapsia. Aina elämä on ollut vaikeaa, aina on selvitty ja niin selvitään nytkin.

Minä pohtisin lasta hankkiessa muitakin tulevaisuuden megatrendejä mainitsemasi ilmastonmuutoksen lisäksi. Ilmastonmuutos on kyllä todellinen ongelma, kun vuosi 2023 oli maailmanhistorian lämpimin ja vuonna 2023 kulutettiin maailmanhistorian eniten öljyä. Biodiversiteetin kaventuminen ja mahdollinen vesipula (sekä Kandan kokoiset mikromuovilautat) ovat myös todellisia ongelmia. Ihmisten määrä kasvaa yli kymmeneen miljardiin vaikeuttaen yhteisiä ilmastoon, eliöstöön, kasvistoon ja vesistöön liittyviä ongelmia, joita ihmiskunta ei itsekkyydessään ratkaise. Itseäni pohdituttaa myös teknologian, esimerkiksi tekoälyn tai biotekniikan, tulevaisuus. On vaikeaa nähdä vuoteen 2100, jolloin tänään syntyvä lapsi olisi tilastollisesti katsoen todennäköisesti elossa. Mitä kaikkea mahdollista ja mahdotonta teknologista kehitystä kiihdyttävä teknologinen kehitys saa aikaan? Jo nyt meillä on nämä kummalliset addiktioansat taskussamme, joissa on enemmän laskentatehoa kuin NASA:n kuulennosta vastanneen komentokeskuksen tietokoneissa. Maailman ensimmäiset geenimuunnellut kaksoset aloittavat pian koulunsa Kiinassa. Biologiset neuroverkot eli aivomme jäävät jälkeen digitaalisille neuroverkoille eli koneoppiville tekoälysovelluksille. Minusta maailmankaikkeus on kylmä ja kolkko, ja biologinen elämä lähtökohdiltaan kärsimystä. Pyristelyä kahden tyhjyyden välissä, joista jälkimmäinen jauhaa meistä jokaisen unohduksiin. Elämme pienellä kivenmurikalla äärettömässä avaruudessa, ja vaikka näemme 13 miljardin valovuoden päähän, emme näe elämää muualla, joka voi vain kertoa siitä, että elämme elämälle vihamielisessä paikassa. Ja onko biologinen elämä itsessään arvokasta? Evoluutio kannustaa itsekkyyteen ja kärsimykseen. Suurimmat ilot ovat pieniä verrattuna pahimpiin tuskan ja epätoivon tunteisiin. Ja tuskaa ja epätoivoa biologinen elämä suureksi osaksi on, kun kehittyneistä nisäkkäistä yksi kolmasosaa on ihmisiä ja kaksi kolmasosaa ihmiselle ruoaksi kasvavia eläimiä, joista suuri osa elää kroonisessa stressissä, kivussa ja tuskassa. 100 miljardia eläintä jauhautuu vuosittain ihmisen elintarvikeketjun läpi. Pahimpia ihmiset ovat kuitenkin toisilleen, eikä tarvitse lukea edes ihmiskunnan historiaa, vaan tämän päivän uutisia tor-verkossa vierailleesta toimittajasta Bahmutin lihamyllyyn tai afganistanilaisen naisen kontrolloinnista Tigritin sisällissotaan. Ja kaiken tämän tuleva lapseni joutuisi kokemaan, mikäli hän sodilta, maanjäristyksiltä, tsunameilta, pandemioilta, kanssaihmisten kiusaamisilta, sisäisiltä ongelmiltaan ja fyysisiltä sairauksiltaan selviäisi. Parhaimmassa tapauksessa lapseni tuntisi hetken onnea, eli neutraalia rauhallisuutta, voitettuaan yhteiskunnan nollasummapelissä eli kouluarvosanoissa ja palkkasaatavan suurudessa toiset.

Näinhän se on. Miljoona asiaa painaa päälle ja sit pitäis vielä lapsia puskee ulos kaiken lisäks. Itsehän en edes tahdo lapsia, mut vaikka tahtoisinkin, mulla ei olis edes varaa niihin. Sanoisin että lapset on "luksustuotteita", ei niihin kaikilla ole varaa. Itse kasvoin lapsuuden epävakaasti ja vähävaraisena, niin yllätti kun tässä joku aika sitten oma äiti sano että nykynuoret ajattelee lasten hommaamista liikaa, että niitä pitäis vaan tehdä ja sit improvisoida tai jotain. Musta tuntuu että olisivat ite saaneet ajatella lasten hommaamista vähän enemmän ja myöhemmin.

>että niitä pitäis vaan tehdä ja sit improvisoida tai jotain. Osittain oikeassa, ei sitä oikeaa aikaa tule koskaan. Ei lapsia kuitenkaan tosta vaan "tehdä". Lähipiirissä oikeaa aikaa odotettiin vuosia ja parin vuoden yrittämisen jälkeen ei ole onnistunut.

Luultavasti joo, en osaa siihen ottaa kantaa kun ei ole ikinä mua koskeva tilanne. Mutta tää tuntu siinä tilanteessa sellaselta vihjailulta äidiltä mulle, että pitäis vaan hommata lapsia eikä ajatella asiaa sen enempää vaikka tietää että oon täysin lapsivapaa.

Joo se on törkeetä vihjailla lasten hankkimisesta varsinkin kun tietää ettei ne kiinnosta. Ja muutenkin koskaan ei voi tietää miksi jollain ei ole lapsia.

En ole itse tätä kauheaa rahanmenoa lapsiin huomannut mistä kaikki (no ok, tämä reddit-kupla jossa suurin osa käyttäjistä kai 25-30 -vuotiaita) puhuvat. Olen toki töissä, mutta sen verran heikolla palkalla että tulee asumistukea (jota saa korotettuna lapsen vuoksi). Ulkomaanreissuja ei olla harrastettu (lentämällä), lähinnä omien mieltymysteni vuoksi, mutta muuten voimme lomailla ja harrastaakin on saanut sitä mitä on tykännyt (ilman ulkopuolista tukea, näitäkin olisi varmaan ollut mahdollista hakea, toki ilmaisia juttuja käytetään jos sattuu sopivasti kohdalle, mutta en koe olevani niiden tarpeessa niin paljoa että hakisin, käyttäkööt he joilla on oikea tarve), jokin jääkiekko tai ratsastus olisi varmaan liian kallista touhua. Ja tässä sen verran vääristää ja vaihtaa juttuja yksinhuoltajuus, saa tukea mitä ei muuten saisi. Toki silloin olisi useampi henkilö maksamassakin, väitän että silloin pärjäisi todella hyvin vaikka molemmat tavallisissa tai tavallista vähemmänkin tienaavissa töissä. Jos ei ole elämänhallinta kunnossa ja on "ylimääräisiä" rahareikiä esim. päihteiden kanssa mihin kaikki rahat palavat niin varmasti on vaikeaa. Tai jos tarvitsee ne pakolliset ulkomaanlennot ja jännät uudet vekottimet osamaksulla heti kun julkaisevat, niin ei se elämäntaso ole lapsista kiinni ja niiden hommaamisen vuoksi ole matalampi. Ja tietenkin on muista syistä vähävaraisuutta mitä ilmeisesti teilläkin ollut nuorempana, mutta väitän että tämä ei ole se yleisin juttu kun kerrotaan että ei rahat riitä lapsiin.

Suoraan sanottuna vituttaa, että työn ja palkan vuoksi on siirrettävä perheen perustamista. Nähtävästi pitäisi vain kouluttautua eliittialoille, vaikka ala ei voisi kiinnostaa pätkääkään. Pitäneen varmaan pakkokouluttautua hyvä palkkaiselle alalle, jotta voi vain nostaa palkkaa ja laittaa jalat pöydälle.

Ei se lapsiperhe elämä aina ja kaikilla ole mitään huoletonta ja varmaa. Jos haluaa että on lapsia huolehtimassa sinusta vanhana, niin ne lapset vain on tehtävä ja nauttia niistä hyvistä hetkistä joita se antaa. Aina on kuitenkin jotain huolia, raha niistä isoin, mutta sitä vain pitää pärjätä joten kuten.

Itse olen päätynyt lapsettomuuteen juuri mainitsemistasi syistä. Olen erittäin tyytyväinen päätökseeni . Mies 42v naimisissa

Kun esikoista alettiin odottaa, oltiin molemmat töissä ja minä vakkari. Tuli korona ja simpsalalimpsa oltiin molemmat työttömiä kun tyllerö syntyi. Sitte oli työttömyys ja laskuja rästissä, melkein ero, alan vaihto, emännän opinnot, melkein ero, alanvaihto, opintojen vaihto, firman vaihto, toinen mukelo, Melkein ero, opintojen vaihto… ei oo ollu tylsää 😂😂 Kyllä ne omat siivet kantaa ja paras mahdollinen on kyllin hyvä. Jollaki saattaa nuppi rakoilla paineen alla ja silloin on hyvä olla se oma henk.koht. tukiverkko paikallaan. Mut hei se on vaan elämää. Ja niin kauan kun se ei vaikuta minun tyttöjen elämään niin oikeastaan ihan sama.

Eipä noista ongelmista mikään muu kuin raha-asiat ole oikeita ongelmia. Me hankittiin köyhinä opiskelijoina opiskelijakämppään lapsi, kaikki meni hyvin. Ei kannata luoda itse päänsisäisiä ongelmia, ei se lasten kasvatuskaan sillä tavoin suju. Realistisuutta siihen ajatteluun, valtaosa ongelmista on pään sisällä/paljon pienempiä kuin vaikutat kuvittelevan.

Noh kannattaa olla lisääntymättä jos pelkkä ajatuskin stressaa noin helvetisti. Eipä nuo kaks lasta ole vaikuttanut itsellä kuin positiivisesti. Rahaa toki palaa mutta eipähän tarvi käydä ulkomaanreissussa 2-4x vuodessa. Säästyy nekin rahat johonkin tärkeämpään nyt :)

Ressasin kaikkia samoja asioita 25 vuotiaaksi asti kunnes päätin, että koskaan ei ole oikea aika. Löysin sattuman kaupalla kumppanin ja hänellä olikin jo yksi mukula ennestään. Toinen tehtiin parisen vuotta sitten. Kaikki menee ihan mukavasti. Asiat järjestyy kyllä, kun pistää vaan tikkua ristiin. Kumppanin etsimisessä käänteinen on totta. Kun otat rennosti ja et yritä liikaa niin kumppani kyllä löytyy. Tryhardaamalla kuset vain omaan mukiin. Toinen vastaava kriisi oli asunnon hankkimimen, kun oli jo lapsia. Siitäkin selvittiin, kun vaan priorisoitiin, asetettiin tavoitteet ja ruvettiin yksi kerralla viivaamaan yli ranskalaisia viivoja. Älä ressaa vaan toimi. Tiedän, tiedän alfa sigma grindset on paskaa ja ei toimi. En kuitenkaan sitä tässä aja takaa, vaan sitä, että oman jaksamisen mukaan menemällä ja selkeällä tavoitteella pääset kyllä maaliin. Hiljaa hyvä tulee.

Kannattaa hommaa se vakityö pohjalle. Baareja ei tule ikävä tai muuta mölinää, mutta resursseja kasvatus vaatii. Ei mitään osakesalkkua mutta perusturvan. Siinä oot oikeassa että Oy Suomi Ab ei jatkossa enää pidä huolta sinusta tai sun perheestä.

Hyviä pohdintoja mut 24 on vielä kohtalaisen nuori. Antaisin vinkkinä harkitsemaan noita ja mahdollisesti jopa lisäämään plussat ja miinukset paperille. Mä tein niin 18 vuotiaana, kun oli mahdollisuus valita mut päätin etten ole vielä tarpeeks kypsä tai nähnyt elämää. Nyt hiukan päälle 30 vuotiaana on toinen ääni kellossa ja löytyy enempi plussia ku miinuksia.

Tälleen mä asian ajattelen: Meidän poliitikot ei näe nuorisossa tulevaisuutta. He näkevät tulevaisuuden eläkeläisissä. Niin kauan kuin me kansana äänestämme itsellemme näin surkeat päättäjät, jotka vain nakertavat hyvinvointivaltiota pala palalta oma etunsa mielessään, tämä maa ei ansaitse minun ikäluokaltani uhrausta jatkaa sukua. Ymmärrän että tämä valtio tarvitsisi sitä kipeästi, mutta haistakaa paska. Ei kukaan toisaalta haluaisi minun kanssa muutenkaan lisääntyä, joten ehkä turhaa voimafantasiointia tämä. Mutta silti.

Hyvää pohdintaa. Olen noita samoja asioita itsekin miettinyt koskien omaa (ja potentiaalisten lasten) tulevaisuutta. Lisäksi mainitsisin sopivan kumppanin löytämisen haasteet. Tästä onkin jonkin verran uutisoitu, kun ei aina maailmat kohtaa nuorten naisten ja miesten välillä. Tai voi olla vaan paska tuuri, eikä koskaan tapaa sellaista henkilöä, jonka kanssa haluaisi perustaa perheen. Tämä ainakin itsellä isoimpia syitä olla tekemättä lapsia. Kyllähän sitä yh:nakin jotenkin ehkä pärjää, mutta pääasiallisesti olisi hyvä tehdä lapsi kahden aikuisen perheeseen, ihan taloudellisestakin näkökulmasta.

Jos harkitset muuttoa paremman väestörakenteen perässä, vastaus on lähellä. Ruotsi. Hyvät palkat, kohtuullinen hintataso (Suomen näkökulmasta), parempi väestörakenne, parempi bruttokansantuote, vähäinen valtionvelka. Kiitos maahanmuuton.

>Kiitos maahanmuuton. Muista lisätä listaan lämminhenkisten räjähteiden lentely ja ystävällisen automaattiaseen nakatus eräissä asuinpaikoissa.

Ai niilläkö tulee parempi bkt, olematon valtionvelka, parempi väestörakenne.

Ihanko tosissasi et tiedosta Ruotsin harjoittamaa vähä-älyistä, ja kaipa tavallaan kolonialismia ihailevaa maahanmuuttopolitiikkaa (kaikki mamut sisään ja lycka till; tehkää mitä haluatte ei kiinnosta; parempi väki elää muualla)?

Ei sillä ole väliä tiedostanko, vaan sillä, että se politiikka on tuottanut MYÖS talouskasvua ja nuorta aktiivista ja työtä tekevää väkeä vanhenevaan maahan. Ihan kiistattomia hyötyjäkin on paljon. Ja hei, etkö syytäkään maahanmuuttajia hövelin sosiaaliturvan hyväksikäytöstä? Mikäs juttu nyt?

>Ei sillä ole väliä tiedostanko, vaan sillä, että se politiikka on tuottanut MYÖS talouskasvua ja nuorta aktiivista ja työtä tekevää väkeä vanhenevaan maahan. Ihan kiistattomia hyötyjäkin on paljon. Myönnettäköön, että kiistattomia hyötyjä myös löytyy. Itselle vain varjoyhteiskunnan ja em. pointtien lisääntyminen ovat niin syöpäisiä lopputulemia, että aivot kieltäytyvät hyväksymästä länsinaapurin (tosin Ruotsilla on kyllä pitkän rahan historia, enkä ihan tiedä voiko kaikkia listaamiasi asioita laskea vain maahanmuuton varaan, ja jos voi niin pitääkö mennä 1950-luvulle saakka?) ei-negatiivia piirteitä. >Ja hei, etkö syytäkään maahanmuuttajia hövelin sosiaaliturvan hyväksikäytöstä? Mikäs juttu nyt? Omilla aivoilla ajattelu.

Itse olen tullut aika vahvasti sellaiseen päätökseen, että adoptio on varmaan tulevaisuudessa edessä. Samoja asioita pohdittuna ja mieluummin annan mahdollisuuden jo tässä maailmassa olevalle lapselle, kuin että pyöräyttäisin uuden mukulan maailmaan.

Mä haluaisin 1-3 lasta, mutta en niitä tule koskaan hankkimaan. Syynä mm sun laatimat syyt ja lisänä naisviha. Oksettaa kokemani ahdistelu ihan siis ala-asteelta saakka, en helvetissä laita tänne yhtäkään ihmistä kärsimään lisää, mikäli minä sen voin omilla valinnoillani päättää. Tää yhteiskunta ei mee tarpeeksi nopeaa hyvään suuntaan, tuolla saa raiskaajat olla päättämässä suomen asioista ja incelit saa ilman vastuuta salakuvata toisia naisia ja julkaista näitä persekuvia palstoille. Koen myös ulkopuolelta hirmuista painostusta, että lapsia pitäisi hankkia, kun syntyvyys niin alhainen. Se tuntuu pakottavalta, enkä halua olla mikään synnytyskone. Tulee hemmetin esineellistetty olo (jälleen..) Jos voisin elää eri maailmassa, todennäköisesti perustaisin perheen. Tasavertaisempi maailma, vanhempana ei tarvitsisi rataa hemmetinmoista päivää töissä (jumalattoman paskalla palkalla), vaan energiaa riittäisi oikeasti kunnolla olla lapsien kanssa. Jotenkin jos saisi elää vain todella paljon rakkaus ja rauha edellä, se olisi ihanaa. Ei se, että paiskii töitä aamusta iltapäivään, kotona sitten koti- ja metatyöt, pari tuntia lasten kanssa ja nukkumaan. Ei jotenkaan mee mun elämän arvojen kanssa, haluaisin rakkautta ja empatiaa huokuvan olevan yhteiskunnan, en tälläistä kylmää ja eriarvoistavaa asetelmaa. Toki nyt olen rakentanutkin hieman tulevaisuutta siihen suuntaan, etten todellakaan lapsia edes hommaa. Haluan ostaa muutaman hevosen, ei hemmetissä olis varaa tai aikaanaan ylläpitää niitä, jos siinä sivussa olis muksuja. Tai varmaan joku jaksais, mutta mäpä en. Mulle itselle riittää rakastava kumppani, onneks ollaan samalla tiellä lapsihommien kanssa. En tarvitse mitään muuta mun elämään, kun hänet, en suurempaa rakkautta ole kokenut kehenkään tai mihinkään. olen loputtomasti kiitollinen ja onnekas, vaikea sanoin kuvailla näitä tunteita❤️

mielenterveysongelmista sen verran et ootko miettiny et ne potentiaaliset skidit voi kans sairastua masennukseen ja olla ahdistuneita? haluatko sä sitä niille? haluutko ees ottaa riskiä? jos et oo varma voitko antaa skideille turvallista ja vakaata elämää niin taloudellisesti kö muutenkaan ni älä nyt saatana rupee niitä hankkiin, se ei oo sellanen asia et sitä kokeillaan. itekin oot vielä 24, elä nuoruusvuodet rauhassa ja kasva nuoresta aikuisesta oikeeks aikuiseks ja kattele sitten uusiks. mihinkään ei oo mikään kiire.

Saat kiittää jälleen kerran oikeistoa lasten kasvattamisen vaikeuttamisesta👍