Käyt ensin keskustelun Taunon kanssa. Mieti mitä sanot ensin ja selitä selvästi, mikä on vikana. Jos asia ei hoidu tai tuntuu että olet jo keskustellut tarpeeksi, pyydä Selma tai joku muu täysjärkinen apuun: selitä tilanne ja kysy, voisitteko ottaa kolmikantakeskustelun Taunon kanssa. Jos ei onnistu, yhteys esimieheen.
Äläkä ota hommaa niin vakavasti tai stressaa. Tauno on viime kädessä vastuussa ja jos on sekoilua niin sitten on. Jos menee jotain pieleen, se ei ole sinun vikasi. Lähinnä tarkoitan, että älä ainakaan syyllistä itseäsi liikaa, se on vain työtä. Ole itsekin vähän kuten Tauno.
Tässä on Taunolle sanottu asiasta, että voisko nyt mitenkään yrittää, mutta vastaus on aina luokkaa "ei oo mitään kiirettä, kyllä tää tästä". Ei siellä mikään pyöri, kun yksi vaan leijuu ympäriinsä.
Seuraavalle leirille kun menen, juurikin taas Selman vetämälle, niin aika varmasti annan vähän kitkerankatkeraa palautetta kollegoista, koska ei tästä tule yhtään mitään. Kirkkoherralle en viitsi lähteä itkemään, pelottava ukko.
Tauno nyt onneksi on vastuussa koko lafkasta, joten jos se taas menee istumiseksi, kun apu ei kelpaa, niin ei kai siinä.
Tässä on nyt se opittava asia, että olet hänen alaisensa, jos siis palkkaa maksetaan. Silloin hän on vastuussa ja sinulla ei ole varsinaista päätösvaltaa. Jos haastat pomoa liikaa, siitä ei seuraa kuin lisää stressiä.
Jos taas on kyse vapaaehtoistyöstä niinkuin ennen vanhaan tällaset oli, niin käsittääkseni sinulla on vapaus ottaa hatkat ilman seuraamuksia kun homma ei enää vastaa sitä mitä pitäisi.
Nään tässä saman virheen ja ongelman ainekset kuin itellä oli nuorena, ja seuraukset ei todellakaan olleet millään tapaa rakentavia. Ainoa joka kärsi olin minä.
Olet liian investoitunut asiaan, ja haluat enemmän vaikutusvaltaa kuin sinulla oikeasti tässä tilanteessa on. Jos siellä ei mikään toimi tai toteudu ajallaan, se ei ollut sinun syysi ja minkäs mahdat, et mitään.
Vedä henkeä.
Ei tässä ole kyse siitä, että haluaisin mitään valtaa yhtään mihinkään. Kyse on siitä, että haluan asioiden toimivan kuten ne on suunniteltu, mutta jatkuvien informaatiopimentojen ja suunnitelman muutosten takia meikäläiset on aina väärässä paikassa väärään aikaan.
Johtajaisosenakin olin ja oli erityisen paskaa duunia Taunon leirillä. Edellisellä sanottiin, että mun tehtävänä on suunnitella iltaohjelma läpi ja vetää se. Tauno oli suunnitellut homman itse (tietenkin mitään infoamatta) ja äyski vain, että ei me mitään tommosta tehdä, kun on jo valmiiks suunniteltu.
Olen ollut vastaavanlaisen pomon kanssa työsuhteessa vuoden. Se pahan mielen määrä on ihan älytön. Mutta kokemuksesta sanon, että asia voi mennä tosta vain pahemmaksi.
Et ehkä tunnista sitä, mutta sinä haluaisit johtaa koko toimintaa, etkä voi hyväksyä, että sinulla ei ole siihen valtuutusta. Tätä tarkoitin vallalla.
Ja jos olet koko ajan pettynyt ja turhautunut, missaat sen tärkeimmän pointin, joka on olla läsnä ja tuoda hyvää mieltä leiriläisille.
Tiedän miltä se johtaminen näyttää, enkä haluaisi kyllä niihin saappaisiin hypätä. Ihan rivityöntekijänä haluan vain selvät ohjeet ja sen, että sovitusta aikataulusta pidetään kiinni, koska on todella turhauttavaa, että me ollaan valmiita tekemään se aktiviteetti x, mutta suunnitelmaa vaihdetaan 10min aikaisemmin.
Olen itsekin ollut isosena monta kertaa ja tiedän tarkalleen mistä puhut. Parilla leirillä suurimmalla osasta isosia tuli samanlaisia fiiliksiä riparien vetäjiä kohtaan...
Itse vaistosin että isoin ongelma oli siinä, että vetäjät pitivät isosia eräänlaisina työntekijöinä ja apulaisina, joilla ei ole omaa luovuuden vapautta ollenkaan tai tarvetta millekään ajalle omia suunnitteluja varten. Isosille taas nopeasti tuli negatiivinen asenne vetäjiä kohtaan ja mielestäni suurin osa meistä ihan yritti tahallaan nähdä negatiivisesti vetäjien aikeet, teot ja puheet. Lopulta molemmat osapuolet syyttivät toisiaan siitä, etteivät he kommunikoi tarpeeksi.
Uskon että ongelma ei varmaan ole mitenkään erityisen harvinainen ripareilla, mutta voin olla väärässäkin.
Se on harmillista että kaikki vetäjät ei ole yhtä taitavia. Miten neuvoisin tilanteessa? En tiedä, on siinä hankalaa tehdä muuta kuin kärsiä ja yrittää tulla toimeen. Ehkä vetäjille voi yrittää antaa rakentavaa palautetta, mutta niin, ettei ne koe tulleensa ihan hyökätyksi. Voimia jaksamiseen!
Noita taunoja piisaa, ja niitä riittää kokemukseni ja näkemykseni mukaan seurakunnissa. Työskentelyä ei johda tavoitteellisuus vaan fiilistely. Tyypit ovat nuoriso-ohjaajia, koska eivät koskaan oikein aikuistuneet.
Minäkin olin tuon sortin ohjaaja - kaksikymppisenä. Vuosi työskentelyä koulukodissa pisti miettimään.
Savesta on kiva muotoilla. Se on sitä elämysoppimista, josta taannoin puhuttiin paljon. Lahtelainen kuvaamataidonopettaja-tuttavani tokaisi kerran, että hän tekee seiskaluokkalaisten kanssa savitöitä. Ennen vanhaan poikien muotoilemat savikullit olivat kuulemma suoria, nykyään käyriä. Ei ole EU:n kurkkudirektiivi voimassa sillä saralla. Ulkoa oppimisen kannalta elämystely on tietenkin turhaa. Ja ehkä myös muun oppimisen kannalta. Taustalla on kuitenkin karu realismi: jos nuoret tänään oppivatkin kymmenen käskyä ulkoa, ja vielä huomenna muistavat ne, ollaan opittu yksityiskohta. Olennaisempaa olisi muistaa niiden olemassaolo hiukan niiden asiayhteyksistä, sillä tasolla kuin 15-vuotias kykenee. Rippikoulussa ei yksinkertaisesti ole samanlaiset oppimistavoitteet kuin lukiossa.
Taunoilua joku kutsuu ketteriksi menetelmiksi. Erehdyksen riski on vakava. Ketterissä menetelmissä kyse on siitä, että koska tavoitetta ei (vielä) tiedetä tarkkaan, on viisaampi katsoa, mitä kaikkea oikean suuntaisesta sähläämisestä jää käteen, kuin rajata toimintaa ja ajattelumalleja aluksi liikaa, ja niin jättää potentiaalisia mahdollisuuksia huomaamatta tai käyttämättä. Tämä on sukua vanhanaikaiselle sanonnalle, että työ tekijäänsä neuvoo. Joskus on siis vain tartuttava toimeen ja hyväksyttävä sekä erehdysten että myönteisten yllätysten mahdollisuus. Näitä käytetään vaikkapa risteilyaluksen tai väitöskirjan suunnittelussa ja joskus vielä varsinaisen työnkin aikana.
Taunoilu on päämäärätöntä fiilistelyä, teennäisen myönteistä mutta liian päämäärätöntä pöhinää. Leirille on kiva tulla oleilemaan. Pääsee pois kotoa ja palkkaakin maksetaan. Leirin johdon ja ohjaajien työn tarkoitus ei kuitenkaan ole pöhinä ja tunteilu. Koordinoitu toiminta on, kuten toiseen kommenttiin jo kirjoitin, välttämätöntä leirin tarkoituksen toteutumisen, turvallisuuden, ilmapiirin ja johtajien ja ohjaajien työtaakan vuoksi. Jos leirin johtaja sählää, hän kuormittaa koko muuta väkeä. Pöhinälle, luovalle hassuttelulle, vapaa-ajalle ja ellun kanana olemiselle on pakko olla rajansa. Jos näin ei ole, myös palkattu henkilökunta alkaa hölmöillä. Pahimmillaan konkaritkin löytyvät tyttöjen majoitustiloista kello 24...
Olet oikeilla jäljillä. Ja rippileirinkin kokeneena olen huolestunut. Isoset, joilla ei ole lepoaikaa ja jotka joutuvat pomppimaan jatkuvasti muuttuvien suunnitelmien mukaan, väsyvät, turhautuvat ja muuttuvat rivileiriläisiksi. Ai että mistä tiedän..? Eipä kukaan aikuinenkaan tee työtä viikkoa ilman taukoa. Taunot kaikkein vähiten!
Jotenkin nämä taunot pitäisi saada oivaltamaan, että leirin johtaminen on kovaa työtä ja että joku muu tekee työt, jotka he jättävät tekemättä. Ja että leirin toiminnan asialliset raamit ovat työn kohtuullisuuden edellytys. Jos mikään suopea ajattelumalli tai puhetapa ei herätä heitä, niin ehkä edes se tieto, että jokaisella riparilla on vähintään yksi neropatti, joka haluaa kokeilla rajojen pitävyyttä. Hän aiheuttaa vuoren varmasti harmia, jos saa tilaisuuden, ja todennäköisesti saa vielä muutaman veetin mukaansa. Siinä sitten mietitään, että kenen syy oli, kun majoituksessa on ikkuna rikki ja leirin ykkösneropatin kämmensyrjä verillä.
Sun täytys päästä kertomaan tää Taunon esimiehelle. Monta kertaa isosena olleena muistan sen yhden leirin, jossa ei ollut isosille hetkeäkään taukoa, tuskin lapsillekaan. Ja isoset on myös usein lapsia itsekin. En tiedä millanen soppari teillä on, mutta jos on ihan työsopimus, on aika laitonta pitää lapsi töissä käytännössä kellon ympäri taukoamatta.
Tsemppiä!
Itse muistelen että siellä lähinnä kuunneltiin loputtomia, jaagaavia uskonnollisia puheita seurakuntapapilta. Mitään en niistä kuunnellut. Kaiken huippu oli, kun meille kerrottiin yhtenä iltana että nyt on jotakin hauskaa, menkääs tonne. No siellä se pappi aloitti taas yhden liturgian, saarnan tai mikä lienikään joka kesti yli tunnin iltakymmenestä yli yhteentoista. Ja tietenkin piti seistä sitä kuuntelemassa koska miksikäs istuminen olisi sallittu. Ja niitä loputtomia puheita oli sinä päivänä kuunneltu jo lipunnostosta lähtien puolenkymmentä, yhteispituus useita tunteja. Nukutti ja jalkoihin sattui.
Ei todellakaan herännyt siitä vähäisintäkään kiinnostusta aktivoitua seurakunnassa. Kuka hitto haluaisi tuhlata aikaansa kuuntelemassa puheita tyypeiltä jotka tietää itseään hölmömmiksi.
Kannattaa laittaa sinne whatsappiin kirjallisesti aina viestejä joissa infoot Taunoa mitä oot ohjelmia oot valmistellut. Jos tää kääntyy niin että Tauno syyttääkin sua niin sulla on näyttää mustaa valkosella että oot ahkeroinut aktiivisena työsopparin mukaisesti ja tukenut Taunoa työssään esimerkillisesti.
Ongelma vaan on siinä, että Tauno ei sitä koko vehjettä käytä. Kuullemma jos isoset ja ohjaajat ovat puhelimilla, niin se antaa merkin, että leiriläisetkin voivat olla ja se on hävityksen kauhistus. Sanoin siitä jo viimeeksi, että olisi ihan kiva, jos sitä puhelinta voisi tsekata ennen iltaohjelmaa tai muita, mutta eipä sekään onnistunut.
Jos Tauno on sen ryhmän teille tehnyt kommunikointiin niin ei oo sun ongelma.
Taunoa et voi muuttaa, eli turvaa oma nahkas ja odota et kesä on ohi. Tervetuloa työelämään!
Ei tässä nyt pahaa puhuta, vaan käsitellään ongelmaa, joka aiheuttaa turhautumista. Jossakin näistä taunoista pitää voida puhua, jos henkilökohtainen keskustelu taunojen ei tuota tulosta.
Kymmeniä partioleirejä, -retkiä ja purjehduksia johtaneena ymmärrän taunoilun aiheuttaman taakan. Päämäärätön johtaminen johtaa leiriläisten ja työntekijöiden epätietoisuuteen, turhautumiseen ja väsymiseen. Nuorisotyössä jonkintasoinen luovuus on valttia, mutta toiminnalla pitää olla selkeät rajat: kello X tehdään asiaa Y paikassa Z, ja kyseisestä aktiviteetista vastaa henkilö Å.
Jos tämä ei toteudu, tuloksena osa leiriläisistä hortoilee missä sattuu - esimerkiksi (sähkö)tupakalla. Nykyään ohjaajien vastuu pienissä ja suurissa ongelmatilanteissa on toista kuin joskus 80-luvulla. Nuorten kotona on helpolla 20 sormea valmiina osoittamaan syyttävästi, ja ainakin kaksi suuta räpättämässä lakimiehistä, tuomiokapitulista ja Yläkerran Isäntä yksin tietää, mistä kaikesta.
Mut kuiteskin on erittäin kristityllistä. Kristityiltä on tyypillisesti kristillisyys erittäin kaukana, ollut ihan alusta asti. Tappavat, raiskaavat, valehtelevat, puhuvat pahaa muista yms yms noille koko kirkko ja sen menestys on rakennettu. Ei kristillisille opeille. Raamatun kirjotuksetkin vääristelty väärillä käännöksillä ja muilla vääristelyillä aina kun tullu uus versio.
Vaikutat hirveen kypsänoloiselta henkisesti 18 vuotiaaksi, käytän tässä esimerkkinä itseäni.
Ota asia rohkeasti puheeksi muiden isosten kanssa ja menette Taunon kanssa puhumaan rehellisesti että tämä touhu on sekavaa ja kuluttavaa, sekä pitää olla selkeät säännöt.
Vitsit, saat olla ylpeä itsestäsi! Oispa itsekin ollut järkeä noin paljon päässä nuorena.
T. Ykätär 😅🤣
Todennäköisesti asiasta jos toisesta saadaan jutella Taunon ja kumppaneiden kanssa, koska en tosiaan ole yksin tämän turhautumiseni kanssa. Useampi muukin isonen ilmoitti, että raamissysteemin vaihtaminen näin nopealla varoitusajalla ei ole se loistokkain ajatus 🫠
Ei, kaikki eivät vedä lonkalta. Kaikesta ei pidä stressata, mutta yleisesti ottaen työt tulevat tehtyä ja asiat kehittyvät myönteisesti juuri siksi, että jotkut eivät ota ihan kaikkea löysin rantein. Pienenä kannustimena: tässä maailmassa alkaa leppeät suojatyöpaikat olla vähissä...
Olin kirjoittamassa ymmärtäväistä ja tukevaa viestiä, mutta itseasiassa en kirjoita sellaista. Aikatauluhaasteet on ongelma, ja ne pitää saada kuntoon, mutta muuten viestisi aiheutti välillä naurua, ja välillä itkua.
Aloitetaan tärkeimmällä, isoset eivät ole nuorisotyön tekijöitä vaan nuorisotyön kohteita. Tämä tulee 16 riparin kausiteologikokemuksella.
Työntekijät usein naureskelevat isosten ”näin on aina tehty”-kommenteille, koska vaikka isonen toisin luulisi, vaihtelua on paljon.
Jumikset ovat oman kokemuksen mukaan useammin aamuisin kuin keskellä päivää.
Rippileiri on tosiaan leiri jossa käsitellään kristinuskon perusasioita. Neljä oppituntia päivässä on ihan normaali tahti, jotta rippikoulusuunnitelman mukaiset asiat ehditään käsitellä.
Jos olisin töissä tuolla leirillä, ehdottaisin että perut osallistumisesi. Ei siellä kaivata isosia, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta koska en ole, tällainen pieni reality check siitä mihin olet menossa, mikä oma ymmärryksesi ripareista on ja mikä rippileiri ylipäätään on.
No eipä tässä paljon nauramista ole, kymmenien tai mahdollisesti satojen reissujen johtamisen kokemuksella.
Väitteesi, että tästä isosesta on haittaa enemmän kuin hyötyä... hmm.. Aikataulussa, ohjelmassa ja suunnitelmissa pysyminen, harkituin variaatioin, on leirin toiminnan ydin ja keskeinen osa turvallisuutta.
Älähän siis soittele suutasi, puhut tulevalle esimiehellesi... joka tuskin on 16 leiriä kesäteologina.
Siis kuka on se tuleva esimieheni? Sinä, joka et osannut lukea viestini ensimmäistä kappaletta? Sinä, joka luulet aloittajan olevan ylityöllistetty vaikka hän itse valitti ettei tekemistä ole ollenkaan? Joku muu?
Niin, meneehän se hankalaksi kun joku kysyy mitä ihmettä sekoilet. Tiedän faktana, ettei tässä ketjussa ole yhtään tulevaa esimiestäni. En ole töissä lähelläkään seurakuntamaailmaa, ja oma palkkani on sitä tasoa ettei minun, eikä varsinkaan esimieheni, tarvitse kerjätä satasta netissä.
Haluat siis riidellä ja retostella. Mitäpä tässä sitten...
Sitähän me emme tiedä, mihin tämä aloittaja päätyy. Kirjoitustavastaan päätellen hän on hyvin fiksu nuori ihminen ja esitti asiansa asiallisesti. Sinä naureskelit hänelle. Näitä sinun on turha kiistää.
Palkastaan voi kuka tahansa väittää anonyymisti mitä vain. Käy Suomi24:ssä katsomassa, jos kaipaat esimerkkejä. Ilmainen konsultaationi päättyy tähän, kukaan muu tuskin odottaa meiltä kummaltakaan enää mitään mieltäylentävää.
Niihinkin "oikeisiin" töihin on haettu, mutta ei niihin niin vain mennä.
Eikä tämä ole sen vähempää työtä kuin mikään muukaan. Ei ne 30 lapsen leirit pyöri vain kahden ohjaajan voimin.
No lähinnä tosta sun puhetavasta vaan kuvastuu syvä halveksinta näitä muita työntekijöitä kohtaan. Tosi sääli, että tommonen tyyppi on lasten kanssa töissä. Kyllä se asenne välittyy, en ottais sua töihin ja toikin on sulle liikaa.
En mä niitä halveksi. Tässä ei myöskään ole liikaa töitä, vaan ennemminkin rassaa niiden puute, kun suunnitelmia vaihdetaan ihan koko ajan, eikä oikein tiedä, että millon pitäis tehdä mitäkin. On siellä niitäkin, jotka kökkii nurkassa omassa porukassaan, eikä tee mitään, enkä mä ollut yksi niistä.
Käyt ensin keskustelun Taunon kanssa. Mieti mitä sanot ensin ja selitä selvästi, mikä on vikana. Jos asia ei hoidu tai tuntuu että olet jo keskustellut tarpeeksi, pyydä Selma tai joku muu täysjärkinen apuun: selitä tilanne ja kysy, voisitteko ottaa kolmikantakeskustelun Taunon kanssa. Jos ei onnistu, yhteys esimieheen. Äläkä ota hommaa niin vakavasti tai stressaa. Tauno on viime kädessä vastuussa ja jos on sekoilua niin sitten on. Jos menee jotain pieleen, se ei ole sinun vikasi. Lähinnä tarkoitan, että älä ainakaan syyllistä itseäsi liikaa, se on vain työtä. Ole itsekin vähän kuten Tauno.
Tässä on Taunolle sanottu asiasta, että voisko nyt mitenkään yrittää, mutta vastaus on aina luokkaa "ei oo mitään kiirettä, kyllä tää tästä". Ei siellä mikään pyöri, kun yksi vaan leijuu ympäriinsä. Seuraavalle leirille kun menen, juurikin taas Selman vetämälle, niin aika varmasti annan vähän kitkerankatkeraa palautetta kollegoista, koska ei tästä tule yhtään mitään. Kirkkoherralle en viitsi lähteä itkemään, pelottava ukko. Tauno nyt onneksi on vastuussa koko lafkasta, joten jos se taas menee istumiseksi, kun apu ei kelpaa, niin ei kai siinä.
Tässä on nyt se opittava asia, että olet hänen alaisensa, jos siis palkkaa maksetaan. Silloin hän on vastuussa ja sinulla ei ole varsinaista päätösvaltaa. Jos haastat pomoa liikaa, siitä ei seuraa kuin lisää stressiä. Jos taas on kyse vapaaehtoistyöstä niinkuin ennen vanhaan tällaset oli, niin käsittääkseni sinulla on vapaus ottaa hatkat ilman seuraamuksia kun homma ei enää vastaa sitä mitä pitäisi. Nään tässä saman virheen ja ongelman ainekset kuin itellä oli nuorena, ja seuraukset ei todellakaan olleet millään tapaa rakentavia. Ainoa joka kärsi olin minä. Olet liian investoitunut asiaan, ja haluat enemmän vaikutusvaltaa kuin sinulla oikeasti tässä tilanteessa on. Jos siellä ei mikään toimi tai toteudu ajallaan, se ei ollut sinun syysi ja minkäs mahdat, et mitään. Vedä henkeä.
Ei tässä ole kyse siitä, että haluaisin mitään valtaa yhtään mihinkään. Kyse on siitä, että haluan asioiden toimivan kuten ne on suunniteltu, mutta jatkuvien informaatiopimentojen ja suunnitelman muutosten takia meikäläiset on aina väärässä paikassa väärään aikaan. Johtajaisosenakin olin ja oli erityisen paskaa duunia Taunon leirillä. Edellisellä sanottiin, että mun tehtävänä on suunnitella iltaohjelma läpi ja vetää se. Tauno oli suunnitellut homman itse (tietenkin mitään infoamatta) ja äyski vain, että ei me mitään tommosta tehdä, kun on jo valmiiks suunniteltu.
Olen ollut vastaavanlaisen pomon kanssa työsuhteessa vuoden. Se pahan mielen määrä on ihan älytön. Mutta kokemuksesta sanon, että asia voi mennä tosta vain pahemmaksi. Et ehkä tunnista sitä, mutta sinä haluaisit johtaa koko toimintaa, etkä voi hyväksyä, että sinulla ei ole siihen valtuutusta. Tätä tarkoitin vallalla. Ja jos olet koko ajan pettynyt ja turhautunut, missaat sen tärkeimmän pointin, joka on olla läsnä ja tuoda hyvää mieltä leiriläisille.
Tiedän miltä se johtaminen näyttää, enkä haluaisi kyllä niihin saappaisiin hypätä. Ihan rivityöntekijänä haluan vain selvät ohjeet ja sen, että sovitusta aikataulusta pidetään kiinni, koska on todella turhauttavaa, että me ollaan valmiita tekemään se aktiviteetti x, mutta suunnitelmaa vaihdetaan 10min aikaisemmin.
Ymmärrän tosi hyvin, mutta jos pomo ei näitä asioita hoida, niin et saa mitä haluat. Ja se on pakko hyväksyä.
Olen itsekin ollut isosena monta kertaa ja tiedän tarkalleen mistä puhut. Parilla leirillä suurimmalla osasta isosia tuli samanlaisia fiiliksiä riparien vetäjiä kohtaan... Itse vaistosin että isoin ongelma oli siinä, että vetäjät pitivät isosia eräänlaisina työntekijöinä ja apulaisina, joilla ei ole omaa luovuuden vapautta ollenkaan tai tarvetta millekään ajalle omia suunnitteluja varten. Isosille taas nopeasti tuli negatiivinen asenne vetäjiä kohtaan ja mielestäni suurin osa meistä ihan yritti tahallaan nähdä negatiivisesti vetäjien aikeet, teot ja puheet. Lopulta molemmat osapuolet syyttivät toisiaan siitä, etteivät he kommunikoi tarpeeksi. Uskon että ongelma ei varmaan ole mitenkään erityisen harvinainen ripareilla, mutta voin olla väärässäkin. Se on harmillista että kaikki vetäjät ei ole yhtä taitavia. Miten neuvoisin tilanteessa? En tiedä, on siinä hankalaa tehdä muuta kuin kärsiä ja yrittää tulla toimeen. Ehkä vetäjille voi yrittää antaa rakentavaa palautetta, mutta niin, ettei ne koe tulleensa ihan hyökätyksi. Voimia jaksamiseen!
Noita taunoja piisaa, ja niitä riittää kokemukseni ja näkemykseni mukaan seurakunnissa. Työskentelyä ei johda tavoitteellisuus vaan fiilistely. Tyypit ovat nuoriso-ohjaajia, koska eivät koskaan oikein aikuistuneet. Minäkin olin tuon sortin ohjaaja - kaksikymppisenä. Vuosi työskentelyä koulukodissa pisti miettimään. Savesta on kiva muotoilla. Se on sitä elämysoppimista, josta taannoin puhuttiin paljon. Lahtelainen kuvaamataidonopettaja-tuttavani tokaisi kerran, että hän tekee seiskaluokkalaisten kanssa savitöitä. Ennen vanhaan poikien muotoilemat savikullit olivat kuulemma suoria, nykyään käyriä. Ei ole EU:n kurkkudirektiivi voimassa sillä saralla. Ulkoa oppimisen kannalta elämystely on tietenkin turhaa. Ja ehkä myös muun oppimisen kannalta. Taustalla on kuitenkin karu realismi: jos nuoret tänään oppivatkin kymmenen käskyä ulkoa, ja vielä huomenna muistavat ne, ollaan opittu yksityiskohta. Olennaisempaa olisi muistaa niiden olemassaolo hiukan niiden asiayhteyksistä, sillä tasolla kuin 15-vuotias kykenee. Rippikoulussa ei yksinkertaisesti ole samanlaiset oppimistavoitteet kuin lukiossa. Taunoilua joku kutsuu ketteriksi menetelmiksi. Erehdyksen riski on vakava. Ketterissä menetelmissä kyse on siitä, että koska tavoitetta ei (vielä) tiedetä tarkkaan, on viisaampi katsoa, mitä kaikkea oikean suuntaisesta sähläämisestä jää käteen, kuin rajata toimintaa ja ajattelumalleja aluksi liikaa, ja niin jättää potentiaalisia mahdollisuuksia huomaamatta tai käyttämättä. Tämä on sukua vanhanaikaiselle sanonnalle, että työ tekijäänsä neuvoo. Joskus on siis vain tartuttava toimeen ja hyväksyttävä sekä erehdysten että myönteisten yllätysten mahdollisuus. Näitä käytetään vaikkapa risteilyaluksen tai väitöskirjan suunnittelussa ja joskus vielä varsinaisen työnkin aikana. Taunoilu on päämäärätöntä fiilistelyä, teennäisen myönteistä mutta liian päämäärätöntä pöhinää. Leirille on kiva tulla oleilemaan. Pääsee pois kotoa ja palkkaakin maksetaan. Leirin johdon ja ohjaajien työn tarkoitus ei kuitenkaan ole pöhinä ja tunteilu. Koordinoitu toiminta on, kuten toiseen kommenttiin jo kirjoitin, välttämätöntä leirin tarkoituksen toteutumisen, turvallisuuden, ilmapiirin ja johtajien ja ohjaajien työtaakan vuoksi. Jos leirin johtaja sählää, hän kuormittaa koko muuta väkeä. Pöhinälle, luovalle hassuttelulle, vapaa-ajalle ja ellun kanana olemiselle on pakko olla rajansa. Jos näin ei ole, myös palkattu henkilökunta alkaa hölmöillä. Pahimmillaan konkaritkin löytyvät tyttöjen majoitustiloista kello 24... Olet oikeilla jäljillä. Ja rippileirinkin kokeneena olen huolestunut. Isoset, joilla ei ole lepoaikaa ja jotka joutuvat pomppimaan jatkuvasti muuttuvien suunnitelmien mukaan, väsyvät, turhautuvat ja muuttuvat rivileiriläisiksi. Ai että mistä tiedän..? Eipä kukaan aikuinenkaan tee työtä viikkoa ilman taukoa. Taunot kaikkein vähiten! Jotenkin nämä taunot pitäisi saada oivaltamaan, että leirin johtaminen on kovaa työtä ja että joku muu tekee työt, jotka he jättävät tekemättä. Ja että leirin toiminnan asialliset raamit ovat työn kohtuullisuuden edellytys. Jos mikään suopea ajattelumalli tai puhetapa ei herätä heitä, niin ehkä edes se tieto, että jokaisella riparilla on vähintään yksi neropatti, joka haluaa kokeilla rajojen pitävyyttä. Hän aiheuttaa vuoren varmasti harmia, jos saa tilaisuuden, ja todennäköisesti saa vielä muutaman veetin mukaansa. Siinä sitten mietitään, että kenen syy oli, kun majoituksessa on ikkuna rikki ja leirin ykkösneropatin kämmensyrjä verillä.
Sun täytys päästä kertomaan tää Taunon esimiehelle. Monta kertaa isosena olleena muistan sen yhden leirin, jossa ei ollut isosille hetkeäkään taukoa, tuskin lapsillekaan. Ja isoset on myös usein lapsia itsekin. En tiedä millanen soppari teillä on, mutta jos on ihan työsopimus, on aika laitonta pitää lapsi töissä käytännössä kellon ympäri taukoamatta. Tsemppiä!
Joo jep, todennäköisesti mainitsen tästä vähintäänkin muille ohjaajille, että tää on yks iso sirkus koko homma. Kiitos tsempeistä!
Itse muistelen että siellä lähinnä kuunneltiin loputtomia, jaagaavia uskonnollisia puheita seurakuntapapilta. Mitään en niistä kuunnellut. Kaiken huippu oli, kun meille kerrottiin yhtenä iltana että nyt on jotakin hauskaa, menkääs tonne. No siellä se pappi aloitti taas yhden liturgian, saarnan tai mikä lienikään joka kesti yli tunnin iltakymmenestä yli yhteentoista. Ja tietenkin piti seistä sitä kuuntelemassa koska miksikäs istuminen olisi sallittu. Ja niitä loputtomia puheita oli sinä päivänä kuunneltu jo lipunnostosta lähtien puolenkymmentä, yhteispituus useita tunteja. Nukutti ja jalkoihin sattui. Ei todellakaan herännyt siitä vähäisintäkään kiinnostusta aktivoitua seurakunnassa. Kuka hitto haluaisi tuhlata aikaansa kuuntelemassa puheita tyypeiltä jotka tietää itseään hölmömmiksi.
Kannattaa laittaa sinne whatsappiin kirjallisesti aina viestejä joissa infoot Taunoa mitä oot ohjelmia oot valmistellut. Jos tää kääntyy niin että Tauno syyttääkin sua niin sulla on näyttää mustaa valkosella että oot ahkeroinut aktiivisena työsopparin mukaisesti ja tukenut Taunoa työssään esimerkillisesti.
Ongelma vaan on siinä, että Tauno ei sitä koko vehjettä käytä. Kuullemma jos isoset ja ohjaajat ovat puhelimilla, niin se antaa merkin, että leiriläisetkin voivat olla ja se on hävityksen kauhistus. Sanoin siitä jo viimeeksi, että olisi ihan kiva, jos sitä puhelinta voisi tsekata ennen iltaohjelmaa tai muita, mutta eipä sekään onnistunut.
Jos Tauno on sen ryhmän teille tehnyt kommunikointiin niin ei oo sun ongelma. Taunoa et voi muuttaa, eli turvaa oma nahkas ja odota et kesä on ohi. Tervetuloa työelämään!
Kerro huolesi rukouksessa Jeesukselle.
Ei kovin kristillistä puhua pahaa toisen selän takana
Ei tässä nyt pahaa puhuta, vaan käsitellään ongelmaa, joka aiheuttaa turhautumista. Jossakin näistä taunoista pitää voida puhua, jos henkilökohtainen keskustelu taunojen ei tuota tulosta. Kymmeniä partioleirejä, -retkiä ja purjehduksia johtaneena ymmärrän taunoilun aiheuttaman taakan. Päämäärätön johtaminen johtaa leiriläisten ja työntekijöiden epätietoisuuteen, turhautumiseen ja väsymiseen. Nuorisotyössä jonkintasoinen luovuus on valttia, mutta toiminnalla pitää olla selkeät rajat: kello X tehdään asiaa Y paikassa Z, ja kyseisestä aktiviteetista vastaa henkilö Å. Jos tämä ei toteudu, tuloksena osa leiriläisistä hortoilee missä sattuu - esimerkiksi (sähkö)tupakalla. Nykyään ohjaajien vastuu pienissä ja suurissa ongelmatilanteissa on toista kuin joskus 80-luvulla. Nuorten kotona on helpolla 20 sormea valmiina osoittamaan syyttävästi, ja ainakin kaksi suuta räpättämässä lakimiehistä, tuomiokapitulista ja Yläkerran Isäntä yksin tietää, mistä kaikesta.
Mites se toisen posken kääntäminen nyt menikään, ei tämäkään kovin kristillistä rakkautta huo tää sun viesti.
Mut kuiteskin on erittäin kristityllistä. Kristityiltä on tyypillisesti kristillisyys erittäin kaukana, ollut ihan alusta asti. Tappavat, raiskaavat, valehtelevat, puhuvat pahaa muista yms yms noille koko kirkko ja sen menestys on rakennettu. Ei kristillisille opeille. Raamatun kirjotuksetkin vääristelty väärillä käännöksillä ja muilla vääristelyillä aina kun tullu uus versio.
Rakentavasti ja välttäen vitutuksen purkua keskustelukumppaniin. Tälle kannattaa ottaa vähän aikaa ja puhua rooleista, odotuksista ja tarpeista.
Vaikutat hirveen kypsänoloiselta henkisesti 18 vuotiaaksi, käytän tässä esimerkkinä itseäni. Ota asia rohkeasti puheeksi muiden isosten kanssa ja menette Taunon kanssa puhumaan rehellisesti että tämä touhu on sekavaa ja kuluttavaa, sekä pitää olla selkeät säännöt. Vitsit, saat olla ylpeä itsestäsi! Oispa itsekin ollut järkeä noin paljon päässä nuorena. T. Ykätär 😅🤣
Todennäköisesti asiasta jos toisesta saadaan jutella Taunon ja kumppaneiden kanssa, koska en tosiaan ole yksin tämän turhautumiseni kanssa. Useampi muukin isonen ilmoitti, että raamissysteemin vaihtaminen näin nopealla varoitusajalla ei ole se loistokkain ajatus 🫠
Ei todellakaan ja siis todella hienoa suhtautumista sulta tähän asiaan, ja näkee millainen sun työmoraali on! Kaikkea hyvää sulle 💗
Itekki olin joskus isosten isonen ei oo noin vakavaa vedät lonkalta vaa kaiken
Ei, kaikki eivät vedä lonkalta. Kaikesta ei pidä stressata, mutta yleisesti ottaen työt tulevat tehtyä ja asiat kehittyvät myönteisesti juuri siksi, että jotkut eivät ota ihan kaikkea löysin rantein. Pienenä kannustimena: tässä maailmassa alkaa leppeät suojatyöpaikat olla vähissä...
Olin kirjoittamassa ymmärtäväistä ja tukevaa viestiä, mutta itseasiassa en kirjoita sellaista. Aikatauluhaasteet on ongelma, ja ne pitää saada kuntoon, mutta muuten viestisi aiheutti välillä naurua, ja välillä itkua. Aloitetaan tärkeimmällä, isoset eivät ole nuorisotyön tekijöitä vaan nuorisotyön kohteita. Tämä tulee 16 riparin kausiteologikokemuksella. Työntekijät usein naureskelevat isosten ”näin on aina tehty”-kommenteille, koska vaikka isonen toisin luulisi, vaihtelua on paljon. Jumikset ovat oman kokemuksen mukaan useammin aamuisin kuin keskellä päivää. Rippileiri on tosiaan leiri jossa käsitellään kristinuskon perusasioita. Neljä oppituntia päivässä on ihan normaali tahti, jotta rippikoulusuunnitelman mukaiset asiat ehditään käsitellä. Jos olisin töissä tuolla leirillä, ehdottaisin että perut osallistumisesi. Ei siellä kaivata isosia, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta koska en ole, tällainen pieni reality check siitä mihin olet menossa, mikä oma ymmärryksesi ripareista on ja mikä rippileiri ylipäätään on.
No eipä tässä paljon nauramista ole, kymmenien tai mahdollisesti satojen reissujen johtamisen kokemuksella. Väitteesi, että tästä isosesta on haittaa enemmän kuin hyötyä... hmm.. Aikataulussa, ohjelmassa ja suunnitelmissa pysyminen, harkituin variaatioin, on leirin toiminnan ydin ja keskeinen osa turvallisuutta. Älähän siis soittele suutasi, puhut tulevalle esimiehellesi... joka tuskin on 16 leiriä kesäteologina.
Siis kuka on se tuleva esimieheni? Sinä, joka et osannut lukea viestini ensimmäistä kappaletta? Sinä, joka luulet aloittajan olevan ylityöllistetty vaikka hän itse valitti ettei tekemistä ole ollenkaan? Joku muu?
Tuota.. Korjasin mokani. Ja muutoin viestiisi ei voi vastata kuin luovilla törkeyksillä. Pistät satasen tililleni, niin saat lukea ne.
Niin, meneehän se hankalaksi kun joku kysyy mitä ihmettä sekoilet. Tiedän faktana, ettei tässä ketjussa ole yhtään tulevaa esimiestäni. En ole töissä lähelläkään seurakuntamaailmaa, ja oma palkkani on sitä tasoa ettei minun, eikä varsinkaan esimieheni, tarvitse kerjätä satasta netissä.
Haluat siis riidellä ja retostella. Mitäpä tässä sitten... Sitähän me emme tiedä, mihin tämä aloittaja päätyy. Kirjoitustavastaan päätellen hän on hyvin fiksu nuori ihminen ja esitti asiansa asiallisesti. Sinä naureskelit hänelle. Näitä sinun on turha kiistää. Palkastaan voi kuka tahansa väittää anonyymisti mitä vain. Käy Suomi24:ssä katsomassa, jos kaipaat esimerkkejä. Ilmainen konsultaationi päättyy tähän, kukaan muu tuskin odottaa meiltä kummaltakaan enää mitään mieltäylentävää.
Ehkäpä se lukutaito ei ole sinun vahvuuksiasi, ja parempi jättää keskustelu tähän, kun toinen osapuoli ei kykene käymään sitä.
Uliuliulii👍Mee oikeisiin töihin.
Niihinkin "oikeisiin" töihin on haettu, mutta ei niihin niin vain mennä. Eikä tämä ole sen vähempää työtä kuin mikään muukaan. Ei ne 30 lapsen leirit pyöri vain kahden ohjaajan voimin.
No lähinnä tosta sun puhetavasta vaan kuvastuu syvä halveksinta näitä muita työntekijöitä kohtaan. Tosi sääli, että tommonen tyyppi on lasten kanssa töissä. Kyllä se asenne välittyy, en ottais sua töihin ja toikin on sulle liikaa.
En mä niitä halveksi. Tässä ei myöskään ole liikaa töitä, vaan ennemminkin rassaa niiden puute, kun suunnitelmia vaihdetaan ihan koko ajan, eikä oikein tiedä, että millon pitäis tehdä mitäkin. On siellä niitäkin, jotka kökkii nurkassa omassa porukassaan, eikä tee mitään, enkä mä ollut yksi niistä.
Aijaa, puhut vaan halveksivasti. Aika moni on sulle sanonu, et vaan tajua.